Haluaisin seurata kutsumustani (mutku mieluummin selittelen)

Oletko jäämässä lomalle työstä, jossa et viihdy? Haluaisitko viettää päiväsi tekemällä sitä, mitä rakastat? Kiehtooko oman kutsumuksen löytäminen ja toteuttaminen?

Monia kiehtoo – oman elämäntehtävänsä pariin astuminen on yksi henkisen kasvun inspiroivimmista askelista. Kuitenkin hyvin moni sanoo tässä kohtaa MUTKU.

1. ”Mutku en mä tiedä, mikä mun unelmahomma olisi.”

Harva automaattisesti tietää. Koska olet täysin ainutlaatuinen, ei myöskään sinun näköistäsi työtä ole jokaisessa puljussa.

Unelmatyössä yhdistyvät sinun vahvuutesi ja rakkaimmat intohimon kohteesi. Jotta toimenkuvasi tai yritysideasi voi alkaa muotoutua, saatat tarvita aikaa, itsetutkiskelua ja asioiden jäsentämistä mielessäsi. Mistä innostut? Minkälaisten asioiden parissa voisit viettää aikaa loputtomiin? Missä olet hyvä? Mitä vahvuuksia käytät mieluiten? Leikittele ajatuksilla. Yhdistele luovasti erilaisia vaihtoehtoja. Älä sano ajatuksille ei, anna niiden tulla. Sinun ei tarvitse toteuttaa mitään, mutta mutkuttelun sijaan ala laajentaa mieltäsi erilaisilla mahdollisuuksilla.

Et ehkä keksi heti, mitä haluaisit tehdä. Älä yritä pakottaa vastausta esiin. Luultavasti tarvitset myös ajanjaksoja, jolloin annat asian hautua ilman aktiivista ajatustyötä.

Aloin itse kaivata alanvaihtoa toimittajan työstä yhdeksän vuotta sitten. Selvittelin koulutusvaihtoehtoja, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Joidenkin vuosien ajan pyörittelin ylläolevia kysymyksiä paperilla. Odotin esiripun avautuvan silmieni edessä, mutta niin ei käynyt.

Luotin siihen, että asia selkenee joskus. Ensin siirryin silloisella alallani yrittäjäksi. Yrittäjyyden myötä sain ensimmäiset maistiaiset siitä, miltä tuntuu toimia inspiraation ohjaamana. Viisi vuotta sitten osasin ottaa konkreettisia askelia kohti kiinnostuksen kohteitani. Vähitellen uusi työ valmentajana hyvinvoinnin parissa alkoi muotoutua.

Pian huomasin myös, että se mikä on unelmatyötäni nyt, ei välttämättä ole sitä enää parin vuoden päästä. Unelmatyön ei tarvitse olla staattinen tila. Se saa kasvaa ja kehittyä jatkuvasti tekijänsä mukana.

2. ”Mutku en mä tiedä, miten mun lempijutuista voisi tulla työ tai kuka siitä maksaisi.”

Harva intohimoyrittäjä on kerrasta ryhtynyt tienaamaan harrastuksellaan kolmen tonnin kuukausipalkkaa. Niinkin voi tapahtua, mutta jos kannattavan asetelman rakentaminen tuntuu haastavalta, sitä ei kannata suoraan tavoitella.

Kutsumuksen löytäminen ja siitä ammatin tekeminen ei tapahdu selkein hyppäyksin, vaan se on erilaisten askelten ottamista omalla tiellä: välillä eteen ja välillä taakse, joskus loikka eteenpäin ja sitten kolme haparoivaa heilahdusta sivuun. Oppaana toimii tunne. Mikä tuottaa iloa? Mikä houkuttelee ja innostaa? Miten voin auttaa muita parhaiten? Mikä tuntuu takkuilevan? Kannattaako sitä jatkaa?

Muista, että myös työn muodot muuttuvat koko ajan. Sähköisten palveluiden myötä oma toimenkuvani on viime vuosina mullistunut kokonaan. Kolme vuotta sitten en mitenkään olisi osannut kuvailla, millainen työpäiväni on nyt. Voi hyvin olla, että yhtä suuria mullistuksia tapahtuu jatkossakin. Jos unelmatyötäsi ei vielä ole olemassa, se ei tarkoita, etteikö tulevaisuudessa voisi olla. Se rakentuu vähitellen: kokeilemalla, yrittämällä, erehtymälläkin. Jokainen askel matkallasi tuottaa osaamista ja ymmärrystä, joka auttaa sinua jatkossa.

3. ”Mutku ei näillä resursseilla ja tässä tilanteessa (talo, lapset, autolaina, koiratarha, mummon omaishoitajana toimiminen, huono matikkapää, huono kielitaito, mitä näitä nyt on) pysty tuollaisiin muutoksiin.”

Selityksiä on paljon. Todellisia esteitä on paljon vähemmän. Selityksillä voi suojata itseään – ja kyllä, jos haluat jäädä siihen, missä nyt olet, sinulla on täysi oikeus tehdä niin.

Mutta jos et ole tyytyväinen tilanteeseesi, ja tunnet jonkun suunnan kutsuvan sinua enemmän kuin nykyisen työsi, kannattaa tarkastella, voisitko päästää irti selityksistä ja tarttua toimeen juuri niistä lähtökohdista, jotka sinulla on. Oli tilanteesi mikä tahansa, luultavasti paljon vaikeammista olosuhteista ja heikommilla resursseilla on pystytty tekemään ihmeellisiä elämänmuutoksia.

Kertaloikka kutsumuksensa perään ei ehkä ole jokaisen juttu, eikä sen tarvitsekaan olla. Suurimmalle osalle sopii mieluummin vähitellen tapahtuva muutos, jossa ei yhdellä irtiotolla kasata omalle intohimolle suuria taloudellisia menestyspaineita.

Voit hyvin nykyisen päivätyösi ohella ryhtyä edes hetkittäin antamaan lisäaikaa omille intohimoillesi. Anna niiden laajentua ja taitojesi karttua vähitellen. Kun osaamisesi kasvaa, todennäköisesti myös taidoillesi tulee kysyntää. Ensin saatat joutua tarjoamaan palveluitasi ilmaiseksi, mutta vähitellen voit myös asettaa niille hinnan. Kunnioita omaa osaamistasi.

Anna lähtökohtiesi kääntyä mieluummin vahvuuksiksi kuin heikkouksiksi. Ehkäpä olet ainutlaatuisen elämäsi aikana oppinut jotain sellaista, mistä on apua muille. Itse koin unelmatyöni ensimetreillä uupumuksen, mutta se ei ollutkaan este, vaan se auttoi minua ymmärtämään hyvinvointia entistä kokonaisvaltaisemmin.

Lakkaa vastustamasta ja selittelemästä. Maailma ei voi tarjota sinulle mahdollisuuksia, jos et halua nähdä niitä.

4. ”Mutku jos mä aloitan nyt ja unelmatyön luomisessa kestää kymmenen vuotta, olen sitten jo XX vuotta vanha!”

Olet kymmenen vuoden päästä joka tapauksessa XX vuotta vanha. Ikää kertyy väistämättä, teit millaista työtä tahansa. Mutta valinnoilla ja uskalluksella voit vaikuttaa elämänlaatuusi niin ratkaisevasti, että kymmenen vuoden kuluttua et välttämättä tunne vanhentuneesi lainkaan, ehkä jopa päinvastoin nuorentuneesi.

Oman kutsumuksensa seuraaminen tuottaa niin paljon energiaa, etten ikinä olisi voinut kuvitella. Olit minkäikäinen tahansa, olet ansainnut sen, että teet sitä, mikä sinua eniten inspiroi.

Itselleni suuri innostuksen lähde oli muutama vuosi sitten artikkeli 93-vuotiaasta joogaopettajasta Veikosta, joka oli tutustunut joogaan nelikymppisenä. Hän opetti edelleen ja suunnitteli jäävänsä satavuotiaana varhaiseläkkeelle. Veikon innostamana minäkin uskalsin lähteä joogaopettajakoulutukseen 37-vuotiaana. En ollutkaan vielä liian vanha, vaikka olin niin ajatellut.

***

Mutkuttelu on helppo vaihtoehto. Se ei vaadi rohkeutta, heittäytymiskykyä, luottamusta tai luovuutta. Silloin saa siirtää vastuun olosuhteille, joita pitää oman kutsumuksensa seuraamisen esteenä.

Entä jos kuitenkin jättäisit seuraavan mutkun väliin ja antaisit elämäntehtävällesi mahdollisuuden?

Kuvat: 123rf.com ja Matti Lahtinen

Täydellisen epätäydellinen – ja silti riittävä

Vanha sääntö pätee taas: hiljaista blogissa, kiireistä elämässä. Unelmien toteuttaminen on vienyt aikaa ajatusten jäsentelyltä 😉

Kirjoitan tätä helteisenä Tapaninpäivän aamuna Nicaraguassa, Tyynenmeren rannalla, vastavalmistuneena joogaopettajana.

Takana on intensiivinen viiden viikon koulutus: 12-tuntisia kurssipäiviä kuusi päivää viikossa, kotitehtävät päälle. 33 astetta lämmintä, asanaharjoitusta monta tuntia päivässä, hurjasti uutta informaatiota. Naurua ja kyyneleitä, hikeä ja onnistumisia samassa paketissa. Palkitsevaa, uuvuttavaa ja oivalluttavaa.

Totta puhuen en ollut ollenkaan varma, suoriutuisinko koulutuksesta. Uupumukseni jäljiltä kehoni on ollut pari vuotta toipilaana. Minulta on hoidettu kilpirauhasen vajaatoimintaa, lisämunuaisen uupumusta sekä monia puutostiloja. Prosessi on edennyt, mutta se on edelleen kesken.

Pitkin vuotta oli kuitenkin vaikeita hetkiä: vähänkin pidempi ja raskaampi joogaharjoitus sai minut hyvin väsyneeksi tai jopa sairaaksi. Olin moneen kertaan viittä vailla perumassa lähtöäni koulutukseen. Koulutuksen aikanakin epäilytti moneen kertaan. Ensimmäisillä viikoilla jouduin jättämään useamman harjoituksen kokonaan väliin, kun kehoni vaati lepoa. Heräilin keskellä yötä ja mietin, että en vain pysty tähän. Enkä ollut ainoa. Moni muukin mietti matkan varrella, mitä ihmettä oikeastaan tekee täällä.

Mutta jokin sai minut ajattelemaan, että tämän kuuluu toteutua nyt. Niinhän sen kuuluikin. Kolmannen kurssiviikon jälkeen jännitys alkoi helpottaa. Aloin huomata, että tämä hommahan etenee siitä huolimatta, vaikkei se menisikään omien ihannemielikuvieni mukaan. Opin ja kehityn, vaikka kuinka kuvittelen muuta.

Mieleni on edelleen tottunut rakentamaan odotukset itseäni kohtaan niin, että vain täydellinen on riittävä. Minun maailmassani ”kiitettävä” arvosana on ollut yhtä kuin ”hyväksytty”. Jos suorituksessa on ollut puutteita, se ei ole ollut tarpeeksi. Silloin ei voi ”päästä läpi”. Millainen on ollut sinun arviointiasteikkosi omia suorituksiasi varten?

Arvasin jo lähtiessä, että suurin oppiläksyni koulutuksessa tulee olemaan itseni hyväksyminen sillä tasolla kuin olen. Tiesin, etten voi täyttää omia aiempia standardejani, mutta onneksi jokin silti ajoi minut yrittämään. Sain – ehkäpä ensimmäistä kertaa elämässäni – huomata, että vähemmän täydellinenkin suoritus voi olla paitsi riittävä, myös erinomainen. Ja samalla minun näköiseni. Huikeaa oli seurata myös kurssikavereiden kehitystä. Intensiivinen prosessi teki ihmisille ihmeitä, ja opinnäytetunnit olivat toinen toistaan upeampia.

Vuosi sitten, koulutukseen ilmoittautumisen jälkeen, pohdin uskomuksia sekä unelmien hautaamista ja toteuttamista kirjoituksessa Missä mielesi rajat kulkevat?. Joogaopettajakoulutus oli minulle se epämääräinen ajatus, joka aina aika ajoin pompahti mieleeni ja jota vuosia painoin takaisin piiloon, koska en pitänyt sen toteutumista mahdollisena. Mutta niin siitä vain tuli totta. Koulutuksen aikana pian vaikeimpien hetkien jälkeen tuli aina se onnistuminen, joka kertoi minulle, että olen oikealla tiellä.

Haastan edelleen myös sinua antamaan tilaa houkutteleville haaveille, jotka eivät jätä mieltäsi rauhaan. Kaikkea ei tarvitse toteuttaa kertarytinällä tolkuttomina irtiottoina – unelmiaan kohti voi kulkea myös hissukseen, askel askeleelta, sinulle ja elämääsi sopivaa tahtia. Usko minua: olet riittävän hyvä toteuttamaan unelmasi, ja riittävän arvokas, jotta ansaitset haluamasi.

 

Mikäli koet haasteita itsesi hyväksymisen ja arvostamisen kanssa, olet tervetullut työstämään asiaa intuitiivisen kirjoittamisen avulla. Neljän viikon kirjoittamishaaste ”Written selfie – kaunein tarina Sinusta” alkaa 21.1.2015. Ilmoittautuminen avautuu verkossa 5.1. Tule mukaan!

Joogaopettajakoulutus: RYT 200 h Authentic Flow & Yin Yoga Teacher Training, järjestäjänä Satu Tuomela. Suosittelen lämpimästi 🙂

Kuvat: Matti Lahtinen

Viisi askelta kohti aitoutta

Blogiuutisia: tämän blogin kirjoitukset (tai ainakin osa niistä) ilmestyvät jatkossa myös suositulla Hidasta elämää -sivustolla! Sieltä löytyy paljon erinomaista luettavaa henkisestä hyvinvoinnista, suosittelen lämpimästi.

*****

Minulla on viime vuosina ollut tapana sanoa, että kun tekee oikeita asioita oikeista syistä, elämä virtaa kuin itsestään oikeaan suuntaan. Voisin lisätä mukaan vielä sanat “oikealla asenteella”. Sen merkitystä en itse vielä joitakin vuosia sitten ymmärtänyt lainkaan.

Olen malliesimerkki siitä, miten tavoitteellinen elämä voi viedä lujaa metsään. Alettuani tutustua itsensä kehittämiseen suunnistin tohkeissani kohti tarkoin viilattuja tavoitteita. Keskityin unelmien toteuttamiseen selvittämättä, miksi ne olivat minulle tärkeitä. En tajunnut, että hyvinvoinnin näkökulmasta tavoitteisiin suhtautumisen tapa on vähintään yhtä tärkeä kuin itse tavoitteet. Niinpä tekemiseni oli väkisin puurtamista ja loputonta täydellisyyteen pyrkimistä ilman lepoa.

Vuosien ylisuorittamisen ja sitä seuranneen uupumisen myötä aloin oivaltaa, että hienojenkaan unelmien toteuttaminen ei vielä tarkoittanut, että eläisin oikeasti hyvää elämää. Sen sijaan halusin päästä eteenpäin, koska elämääni hallitsi syvään juurtunut uskomus siitä, etten ollut riittävän hyvä sellaisena kuin olen. Yritin täyttää ulkopuolisten mallien pohjalta muotoilemiani saappaita, joiden reunoja ei kuitenkaan tuntunut tulevan vastaan ollenkaan (koska perfektionistilla ei tule vastaan sitä hetkeä, jolloin hän olisi tyytyväinen nykytilanteeseen).

Kun aloin toipua, tajusin, että ennen matkalipun hankkimista on syytä selvittää, kuka minä matkustajana oikeastaan olen. Oikeat asiat ja erityisesti syyt niiden tekemiseen löytyvät, kun luopuu pakosta saavuttaa asioita ja alkaa ymmärtää, millaiset asiat ovat samalla taajuudella oman sielun kanssa.

Millaisista askelista aidon itsensä löytämisen polku koostuu?

1. Tulet tietoiseksi ajatuksistasi, uskomuksistasi ja toimintamalleistasi. Tämä vaihe jatkuu yleensä jossain mittakaavassa hamaan loppuun. Tietoiseksi tulemisen merkitys koskee erityisesti tiedostamattoman mielemme sisältöä, mutta usein emme ole aidosti tietoisia edes sellaisista uskomuksista, joita toistelemme päivittäin ääneen. Tässä kohtaa siirrät siis huomion ulkoisesta maailmasta sisäiseen ja ryhdyt tarkkailemaan, millaisia ajatuksia pidät totena.

2. Alat tunnistaa, mikä ajatuksissasi ja toiminnassasi on omaa ja mikä muualta opittua. Kysyt itseltäsi, oletko oikeasti samaa mieltä ajatustesi kanssa ja palvelevatko nämä uskomukset ja toimintamallit sinua enää. Alat etsiä motiiveja tekemisen taustalta: mikä saa sinut tekemään sen, mitä olet tekemässä? Entä millainen on “pitäisi tehdä” -listasi? Useimmilla meistä on tunteita, että “pitäisi” tehdä yhtä sun toista, jotta täyttäisi omat tai muiden meihin kohdistamat vaatimukset. Mistä tuo “pitäisi”-tunne tulee – onko se oma valintani vai jonkun toisen minuun kohdistama (tai kuvittelemani) odotus? Pitääkö oikeasti?

3. Olet tullut tienhaaraan, joka tarjoaa mahdollisuuden valita. Haluatko jatkaa vanhalla tavalla vanhoihin ajatuksiin uskoen vai haluatko alkaa purkaa kerroksia ympäriltäsi ja lähteä uuteen suuntaan? Kun päätät haluta muutosta, alat opetella tarpeettomista uskomuksista ja toimintamalleista irtipäästämistä. Tärkeää on sekin, että annat itsellesi ja muille anteeksi. Kaikilla meillä on kuormamme eikä omaa historiaa voi pyyhkiä pois, mutta menneisyytensä kanssa voi oppia olemaan sinut. Kuorma kevenee ratkaisevasti, kun katkot turhat energeettiset siteet, jotka pitävät sinua paikoillaan.

4. Alat kuulla omaa ääntäsi. Kun ylimääräinen painolasti kevenee ja poistuu, sydämestäsi alkaa nousta esiin omimpia ajatuksiasi. Millaisia ne ovat? Mitä oikeasti haluat? Mitkä asiat vetävät sinua puoleensa? Mikä sinulle on tärkeää? Samalla opettelet hyväksymään sen, mitä löydät – ja vähitellen jopa rakastamaan sitä. Pikku hiljaa uudet ajatukset alkavat realisoitua olosuhteiden muutoksina elämässäsi. Opit tekemään sydämesi viestien mukaisia valintoja ja elämään itsesi näköistä elämää.

5. Opit ilmaisemaan tunteitasi ja mielipiteitäsi rakentavalla tavalla, vapaasti ja silti hallitusti. Olen kuullut monta kertaa ja myös itse kokenut samantyyppisen, ristiriitaiseltakin kuulostavan tarinan: ennen tietoisempaa itsetutkiskelun aikaa tuli välillä sanottua muille mitä sattuu. Tunteet tulivat kyllä julki – mutta samaan tapaan kuin olisi kaatanut lokaämpärin toisen niskaan. Silti monissa tilanteissa saattoi olla vaikeaa ilmaista rehellisesti mielipidettään tai pahaa oloaan. Henkisen kehittymisen myötä ymmärrät, mistä tunteet milloinkin kumpuavat ja ennen kaikkea otat niistä itse vastuun. Samaan aikaan uskallat aina vain paremmin ilmaista, mitä mieltä aidosti itse olet, mitä haluat ja missä rajasi menevät.

Nämä askeleet saattavat myös lomittua, eikä prosessi välttämättä pysähdy koskaan. Ajatukset, joita silloinen minäsi joskus piti tuoreina ja vallankumouksellisina, voivatkin myöhemmin tuntua vanhoilta ja kuluneilta – olet kasvanut niistä ohi. Sielusi elää kehittyessään samanlaista jatkuvaa kiertoa kuin luonto kukoistaessaan kesällä, valmistautuessaan talveen sekä herätessään uudelleen kevääseen. Tämä polku matkan varrelle mahtuvine oivalluksineen on aina yhtä ihmeellinen.

Kun haluat tutkiskella ajatuksiasi ja uskomuksiasi kirjoittamalla sekä löytää entistä paremman tasapainon tilan elämääsi, olet tervetullut Linjassa itsesi kanssa -kirjoittamishaasteeseen, joka alkaa 15.10.2014. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan nyt!

Henkinen kasvu ei ole muottiin ahtautumista

Henkiseen kasvuun kuuluu mielestäni olennaisena osana hyväksynnän ja suvaitsevaisuuden lisääntyminen. Hetkittäin kaipaisin ns. henkisten piirien sisällekin enemmän hyväksyntää ja suvaitsevaisuutta.

Joskus tuntuu siltä, että kun henkiset asiat alkavat kiinnostaa, tulisi automaattisesti kiinnostua kaikista mahdollisista ilmiöistä, joita siihen liittyy. Toimi alkusysäyksenä omalle polullesi mikä tahansa, voi hyvin olla, että jossain vaiheessa törmäät raakaruokaan, kasvissyöntiin, joogaan ja meditaatioon, ja kohta sinulle jo esitellään shamaanirumpuja, kristalleja, enkelikortteja, tantraa… Varmasti törmäät myös ihmisiin, jotka suosittelevat sinulle omaa intohimoaan (tai jopa useitakin) välttämättömänä välineenä itsesi löytämiseen.

Jos on lähtökohtaisesti ollut hieman eksyksissä itsensä kanssa, sitä helposti ajattelee, että nämä kaikki kuuluvat väistämättä asiaan. Pian onkin jo aika ottaa rastat sekä pari tatuointia, pukeutua pitkiin liehuviin hameisiin ja muuttaa maalle viljelemään biodynaamisia kasviksia. Eikö?

Voihan se tietysti mennä niinkin, että kaikki mahdolliset henkiset ilmiöt tuntuvat itselle omalta ja tärkeältä. Mutta välttämättä näin ei ole. Silloin on hyvä kääntyä sisäänpäin ja kuunnella omaa guruaan ja omaa sisäistä viisauttaan sekä tunnustella kehonsa viestejä.

Mitään ilmötä ylistämättä tai halveksimatta minusta olisi hyvä huomata, että jokainen meistä on tavalla tai toisella erityinen. Kehomme ja mielemme saattavat kaivata eri asioita. Yksi voi hyvin raakaruualla, toisen kroppa tarvitsee välillä lihaa voidakseen hyvin. Joku saa kicksinsä villistä tanssista isossa porukassa, joku toinen hengittelee mieluummin yksin metsässä. Samakin ihminen voi eri tilanteissa ja elämänvaiheissa nauttia eri ääripäistä. Jonkun henkinen kasvu tapahtuu tavallisessa arkielämässä, joka ei  näytä mitenkään henkiseltä (mitä se sitten tarkoittaakin).

Sinun valintasi on oikea Sinulle – mutta se ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle. Vastaavasti jos jotkut henkisen maailman ilmiöt tuntuvat oudoilta tai vastenmielisiltä, ei se tarkoita, ettetkö voisi löytää sieltä omaa juttuasi. Kaikkea ei tarvitse niellä pureskelematta.

Henkinen kasvu ei ole yhteen muottiin ahtautumista tai vanhasta muotista toiseen siirtymistä. Pikemminkin päinvastoin, minulle se on sitä, että hylkää ulkopuolelta tulevat mallit, alkaa tutustua sisimpäänsä, etsii ja löytää omaa kasvua tukevia asioita ja rohkeasti toteuttaa itseään sellaisena kuin on, malleista välittämättä.

Vaikka kuinka löytäisi oman totuutensa tietyllä metodilla, samaan aikaan kannattaa opetella ymmärtämään, että jonkun toisen onni löytyy aivan toisen reitin varrelta. Jokaisella olkoon oma ainutlaatuinen polkunsa.

Kuvat ovat viimekesäisiltä aivan ihanilta Natural High Healing -festareilta, jotka olivat minulle iso harppaus omimpien juttujeni löytämiseen ja sen ymmärtämiseen, että minä saan olla juuri sellainen kuin minä olen. 

Uskomukset unelmaelämän tiellä

Opettelen parhaillaan sitä, miten elää unelmaelämääni.

Tarkemmin sen sisältöä ruotimatta kuvailtakoon yleisesti, että (ainakin juuri tällä hetkellä) unelmaelämäni sisältää mahdollisimman paljon iloa, rentoutta ja mahdollisuuksia toteuttaa itseäni inspiroivia ideoita muiden auttamiseksi, ja mahdollisimman vähän stressiä, sidoksia aikaan tai paikkaan, tai tunnetta siitä, että minun ”pitäisi” tehdä jotakin, mitä en halua. Päällimmäisiä tunteita unelmaelämässäni ovat vapaus, luottamus, tasapaino ja onnellisuus.

Samantapainen tila houkuttelee ehkä muitakin. Ainakin hyvinvoinnista ja itsensä kehittämisestä kiinnostuneiden piireissä monet ystäväni tekevät jatkuvasti paljon töitä saavuttaakseen tämäntyyppisen elämän.

Olen itse tullut seitsemän yrittäjävuoteni aikana pitkän matkan tätä tilaa kohti. En mielestäni ole ollut ihan vielä ihanteellisessa pisteessä, mutta olen jo merkittävästi lähempänä sitä kuin muutama vuosi sitten.

Viime kuukausien aikana olen oivaltanut, mikä on suurin este lopullisen unelmani saavuttamiselle: oma mieleni. Se ei yksinkertaisesti ole antanut minulle lupaa elää sellaista elämää kuin haluan.

Minulla on jo hyvin usein elämässäni hetkiä, jolloin kaikki unelmani elementit ovat käsissäni. Mutta niinä hetkinä saatanallinen suorittajan mieleni muistuttaa, että voisit varmistella tulevaa hyvinvointia vielä lisää, sisäinen stressaajani huolehtii, riittääköhän tulevaisuudessa kuitenkaan töitä ja syyllistämisen sankariääni päässäni sanoo, että ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että mä nyt vaan alkaisin nauttia.

Unelmaelämäni on siis jo tässä, mutta en yksinkertaisesti osaa elää sitä.

Ei riitä, että puitteet on rakennettu unelmien mukaiseksi. Toivomani tunnetilat syntyvät ulkoisista olosuhteista vain osittain – niihin vaikuttavat ratkaisevasti ajatukseni ja uskomukseni siitä, mikä minulle on sallittua. Ei riitä, että olen tehnyt riittävästi töitä ansaitakseni vapaa-aikaa, vaan minun täytyy myös mielessäni sallia vapaus itselleni. Uskoa aidosti siihen, että olen ansainnut sen.

Onnellisuus ja muut positiiviset tunnetilat ovat taitoja, jota kannattaa alkaa opetella heti, eikä SITKU firma tuottaa riittävästi, talo on maksettu, lapset ovat niin ja näin isoja tai vuodesta voi viettää puolet palmun alla.

Jos sidot onnellisuutesi johonkin tulevaan hetkeen, saavutukseen tai muutokseen, opetat vain itsellesi lisää sitku-ajattelua ja vahvistat mielessäsi ajatusmallia, että tarvitaan aina jotakin lisää, ennen kuin voit olla tyytyväinen. Jos päällimmäiset tunnetilasi tällä hetkellä ovat stressi, kiire, kunnianhimo, pakonomainen edistymisen tarve ja turhautuminen, jos et edisty mielestäsi riittävän nopeasti, miten ihmeessä voisit myöhemmin yhtäkkiä tuntea vapautta, luottamusta ja tasapainoa? Et yksinkertaisesti osaa.

Mitä kauemmin sitkuilusta pitää kiinni, sitä vaikeampi siitä on luopua. Ajatusmallit sitkuilun taustalla ovat ja pysyvät, ellei niitä tiedosta ja muuta.

Sitä minä nyt opettelen, vapaana elämistä. Vapautta vanhasta tutusta täytymisen tunteesta. Tajuan, että unelmaelämäni on jo tänään tässä, kun olen saanut herätä ilman herätyskelloa, nauttia koiran kanssa aamuauringosta, valmistautua huomiseen koulutukseen, syödä ystävän kanssa lounasta ja kirjoittaa blogia kahvilassa. Yhteiskunta ja minun firmani näyttävät pyörivän silti!

Kohti kutsumusta: Ei yritystä vaan elämää varten

Lupasin eräässä FB-keskustelussa kirjoittaa tarinani, miten minusta tuli lifestyleyrittäjä. Nimitys ’lifestyleyrittäjä’ ei tosin tunnu minulle omimmalta, mutta ehkä se kertoo, mistä on kyse. Minulle se tarkoittaa, että työllistän itseni tekemällä asioita, joita rakastan. Yritykseni ei ole oma irrallinen yksikkönsä enkä minä ole olemassa yritystäni varten vaan yritykseni on olemassa minua varten. Sen ansiosta minä voin elää sellaista elämää kuin haluan – ei vasta exitin jälkeen, vaan nyt.

Muistan ysiluokalla kysyneeni opolta, miten voi perustaa oman yrityksen. Silloin taisin haaveilla eläinhoitolasta – mikä olisi sopinut elämäntyyliini mainiosti. Opo vastasi ohimennen, että ensin täytyy olla jokin ammatti. Sen enempää minua ei ole yrittäjyyteen kannustettu, mutta kasvoin ajatukseen vähitellen. Ehkä sain esimerkkiä kotoa, sillä edesmennyt isäni oli pitkään yksityisyrittäjä. Ehkä sain ensimmäisen tatsin yrittäjämäiseen työhön, kun yliopistosta valmistuttuani aloin tehdä freelance-toimittajan hommia osa-aikaisen työn ohella.

Erityisesti minua kiehtoi ajatus siitä, että voin itse vaikuttaa työn määrään, laatuun ja ansioihin. Mikään ei tunnu turhemmalta kuin ajatus, että kuuluu päivystää jossain kuolleina hetkinä tai vastaavasti vääntää väkisin kun ei yhtään nappaa, että näkemykselläni ei ole vaikutusta mihinkään, tai että minkäänlaista palkintoa ei seuraa, vaikka kuinka haluaisin ahkeroida otsa hiessä ja tehdä paljon hyvää jälkeä.

Näiden ajatusten myötä siirryin viestintätoimistoyrittäjäksi aika tarkalleen seitsemän vuotta sitten, maaliskuun alusta 2007. Intuitioni piipitti hissukseen jo alkumetreillä, että tämä ei kuitenkaan ole vielä riittävä muutos. Vuosien kuluessa myönsin sen ääneen: ensinnäkään en kokenut toimittajan työtä riittävän palkitsevaksi, ja toiseksi en millään muotoa sopinut jakkupukuisen ja korkokenkäisen viestintätoimistoyrittäjän rooliin, johon minusta tuntui, että olisi ollut järkevää asettua, menestyäkseen alalla.

Mutta minä en halunnut muuttaa minua menestyksen vuoksi. Muutos olisi ehkä tuottanut ulkoista menestystä, mutta minun päämääräni on sisäinen menestys: onnistumisen, ilon, intohimon ja merkityksen tunteet, jatkuva oppiminen ja kehittyminen sekä aidon itseni toteuttaminen. Minä halusin olla minä, seurasi siitä sitten yrityksen mittareilla mitä tahansa.

Lähdin etsimään sitä, mikä minusta tuntuu omimmalta. Mitä ovat ne asiat, joiden parissa viihdyn parhaiten, jotka aidosti sytyttävät? Mistä asioista innostun niin paljon, että minulla voisi olla niissä annettavaa muillekin? Mitä tekisin, vaikka voittaisin lotossa eikä minun tarvitsisi koskaan ansaita rahaa? Ja kun nämä suurimmat intohimot laittaa omina palikoinaan paperille, löytyykö niistä yhtymäkohtia? Jos liittäisin erilaisia intohimojani yhteen, syntyisikö niistä Se Minun Oma Ainutlaatuinen Juttuni?

Vastaus oli myöhemmin vahva kyllä, mutta se ei löytynyt automaattisesti. Välillä syötin alitajunnalleni lisää materiaalia käytettäväksi, välillä päästin irti ja annoin asian olla. Aloin tutustua itsensä kehittämisen kenttään ja kirjallisuuteen ja sain lisää välineitä itseni kuuntelemiseen ja oman polkuni löytämiseen. Aloin huomata, mikä minua motivoi eniten. Aloin oppia, miltä ilo ja innostus tuntuu.

Matkan varrella on ollut muutama kirkkauden hetki, kuten oivallus, että minusta olisi ihanaa tsempata ratsastajia eteenpäin lajissaan. Kun ilmoittauduin ensimmäiselle NLP-kurssilleni, tiesin jo, että jos menetelmä yhtään vastaa odotuksiani, lähden tuomaan sitä rakkaan harrastukseni pariin. Nyt ratsastajien henkisestä valmennuksesta onkin tullut tärkeä osa työtäni.

Kuitenkin vuosien kuluessa olen oivaltanut, että mitään valmista ja pysyvää pistettä ”urallani” tuskin tulee olemaan. Kuten tähtikartassani sanotaan: ”Parhaimmillaan ammatillinen etenemisesi on jatkuvaa seikkailua ja uusien alueiden valloittamista.” Yrittäjyys onkin mahdollistanut jatkuvan kouluttautumisen ja itsensä kehittämisen sekä uusien asioiden kokeilemisen tavalla, joka harvassa palkkatyössä olisi mahdollista.

On ollut niin vapauttavaa ymmärtää, että mihinkään ei tarvitse pysähtyä ja jäädä, vaan että minulla on lupa mennä jatkuvasti eteenpäin intohimojani seuraten. Innostukseni ei välttämättä mahdu liiketoimintasuunnitelman asettamiin raameihin (eikä minulla ole sellaista enää vuosiin ollutkaan). Se etenee sieluni kasvun mukaan. En suunnittele erikseen henkilöbrändin rakentamista, sillä brändi olen minä, sellaisena kuin olen, arvoineni, vahvuuksineni – ja heikkouksineni. Minun ei tarvitse asettua mihinkään rooliin, sillä kurssilaiseni eivät kohtaa valmentajaa ja kouluttajaa, vaan he kohtaavat ihmisen.

’Liiketoiminta’ tarkoittaa minulle nyt sitä, että annan intuition ohjata minua. Pyrin tekemään kaiken mahdollisimman vapaasti, pakottamatta, silloin kun asiat haluavat syntyä luontaisesti. Annan projektien edetä omalla aikataulullaan, ilman mielen keksimiä suunnitelmia. Rakennan päiväni niin, että voin tehdä työt silloin kun olen tehokkaimmillani, ja aikaa jää myös muille asioille.

Inspiraation noudattaminen saattaa tarkoittaa päiväkausien näennäistä tehottomuutta ja sitä, että yhtäkkiä tuotan muutamassa tunnissa jotain todella valmista, joka näyttää viikkokausien työn tulokselta. Alitajuntani onkin ehkä tehnyt työtään jo pitkään, ja se on tehnyt sen hyvin. Tiedän nyt, että innostus ja rakkaus tekemiseen välittyy väistämättä eteenpäin. Tämä on minulle lifestyleyrittäjyyttä parhaimmillaan.

Niin ja ne ansiot? Sanotaanko näin, että asian merkitys vähenee kummasti, kun työ lakkaa tuntumasta työltä. Unelmien toteuttaminen ei ole ollut taloudellisesti helppoa, mutta sen sijaan maanantaimökötys, sunnuntaiahdistus ja loputon päivien laskeminen seuraavaan lomaan ovat jääneet pois ohjelmasta. Ja sen arvoa on äärimmäisen vaikea laskea.