Ei tässä täydelliseksi pyritä, mutta jos edes keskitielle…?

Elämän Flow - onko terveys itse tarkoitusAlkuvuodesta bongasin erään keskusteluohjelman esittelystä kysymyksen ”Milloin terveydestä tuli itse tarkoitus?”. Se nousi uudestaan mieleeni eilen, kun luin Imagen sivuilta Heikki Valkaman kirjoituksen Kohti täydellistä ihmistä.

Juttu oli varmaan koottu täyteen kärjistyksiä, jotta me ”ruokavalio- ja terveysfanaatikot” näkisimme punaista. Olen kuitenkin aamuisen meditaationi jäljiltä sen verran zen-tilassa, etten jaksa kiihtyä. Muutama ajatus aiheesta nousee silti mieleen.

Jos jostain olisin tässä maailmassa huolissani, en ainakaan siitä, että ”Kuntoilu ja terveelliset elämäntavat ovat megatrendi”. Kun WHO:n tuoreen raportin mukaan ylipaino surmaa jo enemmän ihmisiä kuin ruuan puute, niin kaukana ollaan vielä huolestuttavista massoista kuntosalilla (ihmis- tai lihasmassoista). Sanoisin pikemminkin, että aiheeseen aletaan vasta vähitellen herätä.

Totta on, että usein kun joku jostain innostuu, homma saattaa aluksi lähteä käsistä. Tolkuttomalla treenillä tai tiukalla ruokavaliolla VOI saada itsensä sairaaksi. Sitten paikalle rynnistää media, joka tykkää nostaa esiin räikeimmät esimerkit, koska ne saavat aikaan enemmän klikkejä nettisivuilla kuin tasapaksut ohjeet, joka useimmilla ihmisillä johtaisivat hyvään terveyteen. Mieluummin tuodaan esiin eksoottisia extremedieettejä tai treeniohjelmia, jotka joko tekevät superterveeksi tai tappavat (usein ne ovat samoja, lopputulos vain vaihtuu parin viikon välein).

Tosielämässä äärimmäisyydet ovatkin kuitenkin suhteellisen harvassa. Terveyttä ihannoivallakaan tavoitteena ei tarvitse olla mikään ääripää. Mutta ihmisen on mahdotonta jakaa yhteisössään mitään hyvää eteenpäin, ellei sitä ole ensin itsellä. Siksi terveys on oikeasti aika hyvä ”itse tarkoitus”, jos se nyt jonkun elämässä sellaiseksi nousee. (Useimmille terveys lienee kuitenkin väline johonkin muuhun.)

Itsensä saa sujuvasti sairaaksi myös mitensattuu-syömisellä ja liikkumattomuudella – tai millä tahansa itselleen sopimattomilla elintavoilla. Sitten onkin hyvä herätä syyttämään ”järjestelmää”, jos joko vapaasta tahdostaan tai tahtomattaan lilluu itse sen kannateltavana.

En ole purkamassa systeemiä enkä heittämässä heitteille lapsia, vanhuksia tai sairaita, mutta kysyn silti:

Entäpä jos koko järjestelmää (tai ainakin sosiaali- ja terveystoimea) tarvittaisiin huomattavasti vähemmän, kun jokainen terve aikuinen oppisi ymmärtämään elämäntapavalintojensa ratkaisevan vaikutuksen sekä hyvinvointiinsa että suorituskykyynsä ja suostuisi ottamaan vastuun niistä? Mitä tapahtuisi jatkossa, kun sama opetettaisiin myös tuleville polville?

Entäpä jos koko yhteiskunnan rattaat pyörisivät huomattavasti sujuvammin, kun siellä toimisi enemmän aidosti terveitä, tasapainoisia ihmisiä? Kuten Valkamakin myöntää: ”Kun on hyväkuntoinen ja jaksaa paremmin, jaksaa myös ajatella.” Olisiko siinä riittävästi syytä antaa tämän ”megatrendin” kasvaa oikeasti megaluokkaan ihan rauhassa?

Entäpä jos ”terveysfanaatikoiden” tavoitteena ei olekaan ”fyysisesti ja älyllisesti täydellinen ihminen” vaan yksinkertaisesti hyvä, terve, pitkä onnellinen elämä?

Jos WHO joskus raportoi, että kuntoilu ja terveelliset elämäntavat tappavat enemmän kuin ylipaino ja ruuan puute, lupaan kääntää kelkkani.

Mainokset

21 päivän tehopuhdistus

Olen tälläkin viikolla saanut useita kertoja todeta, että kun muistaa pyytää ja sen jälkeen luottaa, niin myös saa. Tänään kuulin voittaneeni huomenna alkavan Satu Tuomelan 21 päivää kestävän Detox Away -verkkokurssin. Kurssi keskittyy elimistöä ja samalla toki myös mieltä puhdistavaan joogaan ja ruokavalioon.

Olen kuullut Sadusta paljon huippuhyvää, mutta välimatkan takia en ole vielä onnistunut pääsemään hänen joogatunneilleen. Niinpä olinkin tosi iloinen voitosta! Luvassa on varmasti paljon uutta ja mielenkiintoista.

Oikeastaan innostuin niin paljon, että päätin lisätä detox-ohjelmaan muutakin. Elämässäni on toki ollut jo pitkään menossa monenlaista detoxia: ajatusmallien jatkuva remontti parempaan suuntaan, sokerin syönnin lopettaminen, kodin raivaus ja kaikesta sellaisesta irtautuminen, joka ei enää tunnu oikealta. Nyt haluan kuitenkin tehdä tästä ajasta erityisen puhdistavan ajanjakson.

Teen sen silti lempeästi. Kurikuuria tästä ei tule, sillä ”Meditoin joka aamu kuudelta puolitoista tuntia” -tyyppisten sääntöjen aika elämässäni on ohi. Tiukkojen tavoitteiden sijaan asetan itselleni mieluummin huomiota ohjaavia intentioita. Kolmen Detox Away -viikon aikana aion keskittyä seuraaviin teemoihin:

  • Jooga: Saan uusia virikkeitä kotiharjoitteluun ja opin entistä paremmin tekemään juuri minulle kullakin hetkellä sopivimman harjoituksen. Uskallan myös harjoitella enemmän – välillä oma joogaharjoitukseni on turhan helppoa varmistelua, jossa keskityn tekemään sitä, mitä jo osaan. Nyt opin oppimaan lisää 🙂
  • Ruokavalio: Saan uutta tietoa elimistön puhdistamisesta sekä inspiraatiota uusiin detox-ruokiin. Kokeilen kokonaan uusia ruoka-aineita ja reseptejä.
  • Meditaatio & theta healing: Pyrin meditoimaan päivittäin. Theta healingin avulla puhdistan itseäni rajoittavista ajatusmalleista ja negatiivisista energioista.
  • Intuitiivinen kirjoittaminen: Jatkan kirjoittamisen avulla erilaisten tunteiden kohtaamista, mieleni selkeyttämistä ja yhteyksien avaamista.
  • Kodin raivaus: Saan puoli vuotta sitten alkaneen raivausprosessin etenemään, ehkämelkeinjopa loppuun asti. Raivauslistalla ei nimittäin ole enää monta kohtaa!

Samalla kun prosessoin mielessäni näitä aikomuksia, askartelin ihanan rauhallisen kotisunnuntain ohjelmana itselleni pienen muistutuksen jääkaapin oveen.

Elämän Flow - 21 päivän detox

Palataan asiaan kolmen viikon päästä ja katsotaan, miten puhdas olo silloin onkaan 🙂

Puoli vuotta ilman sokeria -haasteen saldo

Elämän Flow - elämä ilman sokeriaHeinäkuun lopussa tuli täyteen puolen vuoden sokerittomuushaasteeni. Se kuului yksinkertaisuudessaan näin: ei yhtään valkoista sokeria.

Myönnettäköön, että laistin säännöstä kahdesti viimeisten kahden viikon aikana. Näsinneulan Tampere-menun jälkiruoka (kuvassa: sorbettia, tyrnimarmeladia ja gluteenitonta pekaanipähkinäpiirakkaa) sekä eräs toinen ravintola-ateria olivat riittävän suuria syitä.

Mutta se, noudatinko sääntöä kurinalaisesti vai en, ei ole tässä pointtina. Enemmän minua kiinnostaa, miten helppoa tai vaikeaa sokerittomuus on ollut, millaisia vaikutuksia sillä on ollut olooni – ja ennen kaikkea, mitä jatkossa.

Helppoa tai vaikeaa? Pääasiassa hyvin helppoa, monestakin syystä. Sokeriset tuotteet eivät enää tunnu houkuttelevilta. Muutaman kerran vilkaisin haikeasti ruotsinlaivan jälkkäripöytään, mutta vain pikaisesti. Kun olin kerran päättänyt, etten niitä syö, ei tarvinnut myöskään kuluttaa energiaa miettimiseen, syödäkö vai eikö.

Helppoa, sillä aloin löytää tilanteista, joissa aiemmin olin keskittynyt perinteiseen herkutteluun, uudenlaisia ilonaiheita. Kahvilassa istuminen ei vaadi kruunukseen suklaakakkua, vaan kaikkein parasta on ystävän kanssa tai itsekseen vietetty laatuaika – ilman huumaavaa ainetta, joka useimmiten kuitenkin aiheuttaa jonkinlaisen morkkiksen, ainakin minulle.

Helppoa, sillä pitkäaikainen sokerittomuus on saanut aikaan niin hyvän olon, etten enää halua pilata sitä. Uskon, että jonkinlainen pysyvä tulehdustila kehossani on helpottanut. Nivelet tuntuvat terveemmiltä kuin puoli vuotta sitten.

Jos aiemmin tein herkuttelupäätöksiä lyhytnäköisesti (”Tuo kakku näyttää niin hyvältä, että en voi jättää sitä väliin!”), nykyään osaan katsoa tilannetta vähintään puolen tunnin päähän, jolloin kakku ei näytäkään enää kakulta vaan tuntuu jo etukäteen turvotuksena vatsassa. Vieläkin pidemmällä tähtäimellä kakun jättäminen väliin tuntuu kevyenä olona, kapeampana vyötärönä ja litteämpänä vatsana, ja nämä ovat jotain paljon parempaa kuin hetkellinen sokeriällötys.

On siistiä solahtaa yhtäkkiä farkkuihin, jotka olivat muutaman vuoden kaapissa odottamassa sen jonkun viimeisen kilon katoamista. Tarkemmin en tämän hetken kilotilanteesta tiedä mitään, sillä vaakani on lainassa kaverilla. Fiilis kertokoon, missä mennään.

Hyvää oloa tuo myös oman hyvinvoinnin puolesta tehty valinta ja siihen sitoutuminen. Se kertoo minulle siitä, että välitän itsestäni, ja haluan siksi keholleni ja mielelleni hyvää. Tämä ajatus tuntuu jo sellaisenaan ihanalta, ja sen myötä on helpompi tehdä muitakin päätöksiä, jotka lisäävät omaa hyvinvointia. Eikä tarvitse morkkistella 🙂

Vaikeaa sokerittomuudesta tekee lähinnä se, että sokeria on tuntuu olevan kaikkialla. Kun syynää elintarvikkeiden sisältöä, sokeria löytyy sieltä sun täältä. Onneksi syön äärimmäisen vähän valmisruokia tai eineksiä, mutta siitä huolimatta huomaan, että välillä pitää ns. yllättäviäkin tuotteita jättää väliin. Mutta en koe sitä ongelmaksi. Harvassa tilanteessa on oikeasti pakko syödä yhtään mitään. Saan tehdä sellaisen valinnan kuin haluan.

Moni ystäväni tietää, millainen sokerihiiri olen joskus ollut. Nykytilanne kertoo siis sen, että todella radikaali muutos on mahdollinen. Mainittakoon kuitenkin vielä, että tämä haaste ei ollut mikään kertaheitolla tehty lopetus. Olin siirtynyt vähäsokeriseen elämään jo kuutisen vuotta sitten. Tämä oli vain viimeinen niitti oman terveyden edistämiseksi. Sokerin osalta ainakin omalla kohdallani tuntuu, että totaalikieltäytyminen on parempi vaihtoehto kuin kohtuus kaikessa -metodi. Muutokset voivat kuitenkin joskus viedä aikaa.

Ja mitä jatkossa? Ei yhtään valkoista sokeria. En keksi ainuttakaan syytä, miksi palaisin vanhaan. (Mutta sen kerran kun joku vie minut Näsinneulaan syömään, saatan jälkkärin kohdalla joustaa.)

Haasteen alkumetreistä voit lukea täältä.


Hyvä päätös säästää energiaa (ja tappaa sokerihiiren)

Päätin tammikuun lopussa, etten puoleen vuoteen syö valkoista sokeria. Ajatusten ja kodin raivaamisen ohella kehonikin saa osansa elämäni suursiivouksesta 🙂

Mistä moinen? Olen jo 5,5 vuotta syönyt vähähiilihydraattisesti, mikä on tarkoittanut sitä, että sokeri on ollut muutenkin karsittuna vähiin. En kuitenkaan ole ollut nollalinjalla. Synttäreillä ja kylässä olen syönyt kakkua, ja sokerilla makeutettua tummaa suklaatakin olen kiskonut oman osuuteni. Näillä satunnaisilla joustoilla on ollut sitten omat vaikutuksensa hyvinvointiini.

”Kohtuus kaikessa” olisi kiva ajatus, mutta minun ja sokerin kimurantissa suhteessa se ei toimi. Olen aina ollut makeanhimoinen – kun elimistöni saa hieman sokeria, se huutaa välittömästi lisää. Makeanhimon saavat aikaan myös peruna, riisi ja ruisleipä. (Jos olen haukannut tallilla palan hevoselle kuivatusta leivästä, niin viimeistään kotiin päästessäni olen ollut aivan tuskainen, että pakko saada jotain makeaa!)

Elämän Flow - sokerihiiriEnnen VHH-aikaa vietinkin melkein 30 vuotta elämästäni niin, että kävin päivittäin keskustelua itseni kanssa, milloin voi ja saa syödä jotakin makeaa ja koska voisi antaa itselleen luvan herkutteluun ja mähän en oo kahteen päivään syönyt mitään hyvää joten eiks nyt jo vois… Keskustelu vaimeni selvästi VHH:lle siirtymisen myötä, mutta usein kun joustan ja syön sokeria, päädyn hetkeksi samaan kierteeseen. Ja jatkuva väittely sisäisen sokerihiirensä kanssa on kuluttavaa.

Eräs tällainen kierre johti Hyvään Päätökseen. Olin ystäväni kanssa matkalla, jossa oli – argh! – täysihoito. You know, kaikki kuuluu hintaan, joka aterialla. Ilmainen jälkiruoka oli yhtäkkiä kuin joskus nuorempana ilmainen alkoholi – sitä on kauhean vaikea jättää väliin. Ihan kuin herkut syömällä maailmasta loppuisivat.

En ollut reissussa ainoa, jota asia mietitytti. Muutaman päivän kuluttua ystäväni heitti ajatuksen, että voisihan sitä olla vaikka puoli vuotta ilman valkoista sokeria. Tartuin ideaan heti. Mietin, mikä estäisi minua. Vastaus oli, että ei mikään. Houkuttelin ystävänikin mukaan, ja aloitimme välittömästi.

Mistä tiedän, että onnistun? Ajatus tuntui heti houkuttelevalta ja omalta. Hei, just tätä mä haluan! Tavoite on vahvasti arvojeni mukainen: tiedän, että se on hyväksi henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnilleni, tukee muita tavoitteitani ja sopii yhteen kaikkien elämäni osa-alueiden kanssa. (Satunnaisista sosiaalista tilanteista tiedän selviäväni vähällä. Jos joku loukkaantuu, koska en ota jotakin tarjottavaa, ongelma on hänen mielessään, ei minun. Minulla on lupa laittaa terveyteni etusijalle.)

Haaste on myös riittävän suuri. En olisi innostunut lainkaan kuukaudesta tai kahdesta – mutta haluan ehdottomasti tietää, miten hyvät vaikutukset näin pitkällä jaksolla on terveyteeni ja miten positiivisesti kokeilu vaikuttaa loppuelämääni (kuten Anthony Robbins sanoo: You need to have big enough WHY to reach your goal). Hyvä tavoite kannattaa muotoilla positiiviseen muotoon, jotta mieli voi suunnata sitä kohti. Niinpä visioin itseni hyvinvoivana ja terveenä tekemässä hyvinvointia lisääviä ruokavalintoja.

Heti päätöksen tehtyäni tunnistin hyvän päätöksen aikaansaaman huippufiiliksen. Hyvästä, itselleen sopivasta tavoitteesta saa jo sellaisenaan hurjasti potkua. Lisää positiivisia vaikutuksia alkoi ilmetä vielä samana päivänä. Kun neuvottelutilanteita sisäisen sokerihiiren kanssa ei enää tullut, pohtimisesta alkoi säästyä valtavasti energiaa. Yhtäkkiä sokeriherkut olivat kuin kaverien poikaystävät: Vaikka ne olisivat kuinka houkuttelevia, ne vain ovat off the table. Ei niitä ajatella sillä tavalla.

Kuukautta myöhemmin olo on kevyempi ja parempi, vatsa litteämpi. Sokerin ohella viimeiset vehnän rippeet ovat jääneet ruokavaliostani – aiemmin olen joustanut valkoisten jauhojen suhteen yleensä sokeriherkkujen yhteydessä. Nyt kun en syö sokeria, eipä tarvitse syödä vehnääkään. Hedelmien käyttöäkin olen vähentänyt entisestään. Herkuttelen itse tekemälläni raakasuklaalla ja smoothieilla, jotka makeutan hunajalla tai stevialla. Pari kertaa olen maistanut jotakin palmusokerilla makeutettua. Mutta kun saa varsinaisesta ruuasta riittävästi ravinteita, hyviä makuja ja energiaa, herkkujen tarve vähenee selvästi.

Tämä ratkaisu auttaa minua muistamaan muissakin valintatilanteissa kauaskantoisen kysymyksen, olenko tekemässä hyvää vai huonoa päätöstä. Mitä valintani pitkällä tähtäimellä saa aikaan? Nyt tiedän taas, miten mainiolta hyvä päätös tuntuu ja mitä kaikkea hyvää siitä seuraa. Mietin jo, millainen voisi olla seuraava terveyttä edistävä päätökseni – sehän menisi sujuvasti tässä samassa flow’ssa 😉 Mikä voisi olla Sinun?