Uuden ajan ihmissuhde perustuu vapauteen valita

Olen ollut tähänastisen elämäni aikana kolmessa parisuhteessa. Kaikilla on ollut jokin tietty nimilappu; eri vaiheissaan suhteet ovat kuuluneet mikä mihinkin ihmissuhdekategoriaan.

Ensin ehkä vapaamuotoisesti tapaillaan. Sitten sovitaan, ettei tavata muita, eli seurustellaan. Jossain vaiheessa seurustelu saattaa edetä avoliitoksi, lopulta ehkä kihlaukseksi ja avioliitoksi asti.

Nimilappujen antaminen tapahtumille ja ilmiöille antaa ihmiselle mahdollisuuden jäsentää maailmaa mielessään ja säästää siten aivokapasiteettiaan. Siksi kahden ihmisen yhteisestä polusta tulee ’parisuhde’ ja jaetusta kodista ’avoliitto’. Nimen myötä kustakin ainutlaatuisesta ilmiöstä tulee tuttu, ymmärretty, ja tiedämme, miten siihen suhtautua, eikö?

Nimilaput tuottavat kuitenkin myös ongelmia. Kun ihmissuhde on luokiteltu, sitä aletaan katsoa tietynlaisten lasien lävitse. Tapailulle on omat linssinsä, avioliitolle taas toisenlaiset. Tässä tapauksessa lasit eivät kirkastakaan maisemaa vaan pikemminkin sumentavat, sillä ne sisältävät kaikenlaista roskaa, jota kyseiseen ilmiöön liitämme: uskomuksia ja odotuksia, pelkoja ja toiveita, tarinoita siitä, miten kyseisen suhteen meidän mielestämme kuuluu toimia.

Lasit rajaavat ratkaisevasti sitä, mitä me todellisuudesta havaitsemme. Ne estävät meitä näkemästä ihmissuhdetta sellaisena kuin se on ja luovat kuilua odotusten ja todellisuuden välille. Todellisuuden sijaan näemme sitä mitä haluamme nähdä tai sitä mitä eniten pelkäämme. Ihastumme odotuksilla täydennettyihin mielikuviin ja romanttiseen tarinaan, jonka käänteiden toivomme muistuttavan erehdyttävästi teatteria, elokuvia ja romaaneja – niissähän on luotu stereotyyppinen käsitys ihanteellisen suhteen draaman kaaresta. Tai sitten vihastumme pienistäkin asioista, jos niillä on omassa uskomusjärjestelmässämme merkitystä. (”Hän ei tuonut minulle kukkia syntymäpäivänä = hän ei siis rakasta minua.” Jos ajattelet näin, asiahan on tietysti totta, vai mitä?)

Kaiken huipuksi ei ole olemassa yleisiä laseja, jotka sopisivat kaikille, vaan JOKAINEN meistä katsoo JOKAISTA kategoriaa omien ainutlaatuisten lasiensa läpi. Muun muassa siitä syntyvät mahdolliset ristiriidat puolisoiden välillä.

Ulkoa opitut uskomukset tuovat ihmeellisiä sääntöjä (ja taas siten lisää pelkoja, epäröintiä ja ei-ehkä-mihinkään perustuvia toiveita) suhteiden etenemiselle. Kannattaako ensimmäisillä treffeillä mennä sänkyyn? Milloin on sopivaa muuttaa yhteen? Vaikka naistenlehdet sanoisivat mitä, väitän, ettei kukaan osaa vastata oikein. Eivät edes asianosaiset itse, muuten kuin tekemällä ratkaisuja, jotka perustuvat aitoihin tunteisiin ja rehellisyyteen. Suhteen kestävyyden kannalta sekään ole vielä tae mistään. Missään ei ole luvattu, että tiettyä tunnetta odottamalla tai seuraamalla pääset sateenkaaren päähän. Minun uskomukseni on, että läheskään kaikkia hyviäkään suhteita ei ole tarkoitettu kestäväksi lopun ikää. Eikä se tee suhteesta yhtään huonompaa. Kaikella on aikansa.

Pohdiskelen parhaillaan, millainen on se uuden ajan ihmissuhde, jonka nykyinen minäni haluaa. Ainakaan se ei perustu yksinolemisen tai hylätyksi tulemisen pelkoon eikä takertumisen tarpeeseen. Se ei perustu yksinomaan samaan osoitteeseen, yhteiseen sukunimeen, tietyissä piireissä näyttäytymiseen tai muuhunkaan ulkoiseen seikkaan. Niitä voi joskus tulla, mutta niitä ei suhteen kannattelemiseen tarvita.

Uuden ajan ihmissuhde perustuu vapauteen viettää aikaa toisen kanssa, koska molemmat haluavat niin. Valinnan mahdollisuus on voimassa joka päivä uudestaan ja uudestaan – koska ulkoiset raamit eivät muodosta pakkoa yhdessäololle.

Uuden ajan ihmissuhde perustuu toisen kohtaamiseen ilman ”Unelmien prinssi/prinsessa”-laseja, aitouteen sekä täyteen rehellisyyteen omista tarpeista, toiveista ja tunteista. Ensin rehellisyyteen itselle, sitten myös toiselle.

Uuden ajan ihmissuhde perustuu avoimeen ja kärsivälliseen suhtautumiseen ilman tarvetta tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Se tarkoittaa ruusuisista odotuksista irtipäästämistä ja luottamusta siihen, että asiat etenevät juuri niin kuin niiden tässä suhteessa kuuluu edetä.

Uuden ajan ihmissuhteessa ollaan läsnä tässä ja nyt, ja nautitaan siitä, mitä on. Huomisesta ei muutenkaan koskaan tiedä, joten saman tien voin lakata suunnittelemasta, toivomasta ja pelkäämästä, ja keskittyä olemaan kiitollinen.

(Kuva: Matti Lahtinen)

***

Heti tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen kävin rakkausvalmentaja Jenni Emilia Kauppilan luennolla, joka perustui hänen vasta julkaistuun kirjaansa ”Rakastan, siis olen”. Jenni sivusi samoja teemoja ja puhui muutenkin samantyyppisistä aiheista kuin minä blogissani. Kirja vaikuttaa todella kiinnostavalta, suosittelen lämpimästi!

 

 

Pari henkisen valmentajan ajatusta pariutumisesta

Olen avioeron jälkeen kokeillut muutamaan otteeseen nettideittailua. En todellakaan ole mikään treffineuvoja, mutta tässä kokemusteni perusteella muutama ajatus paria (nettipalstoilta) etsivälle:

1. Hoida itsetuntosi kuntoon ensin.

Parinvalinnassa ei mielestäni ole kyse ’hyvyydestä’ tai ’huonoudesta’. Siinä on kyse erilaisten ihmisten, toiveiden ja elämäntilanteiden yhteensopivuudesta. Toiset ihmiset sopivat yhteen paremmin kuin toiset. Jos jotkut eivät mätsää keskenään, se ei tarkoita, että toinen olisi ihmisenä huonompi kuin toinen. Ei meitä voi laittaa millään mittapuilla järjestykseen.

Heikko itsetunto välittyy usein rivien välissä tai suoraan riveillä. ”Kelpaisinko minä sinulle?” ei ole kovin seksikäs tai houkutteleva kysymys. Toisen ihmisen tarkoitus ei ole rakentaa sinun itsetuntoasi. Jos lasket oman onnellisuutesi toisen ihmisen varaan, kumoat hänen harteilleen turhan suuren painolastin. Sinun pitää ensin kelvata itse itsellesi sellaisena kuin olet, parisuhteella tai ilman. Vasta kun olet sinut itsesi kanssa, sinusta todennäköisemmin kiinnostuvat terveellä tavalla itsevarmat ihmiset.

Oleta niin vähän kuin mahdollista. Älä yritä lukea toisen ajatuksia. Yhtälö ”Hän ei vastannut viestiini = minä en ole riittävän hyvä” ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Hän on saattanut jättää vastaamatta miljoonasta eri syystä, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Vieraan ihmisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä on turha ottaa henkilökohtaisesti. Ne usein kertovat enemmän hänestä kuin sinusta.

2. Anna itsestäsi, edes jotain.

Jos haluat saada aitoa läheisyyttä, sinun täytyy uskaltaa laittaa itsesi peliin. Lähes tyhjä profiili tekstillä ”Kivat naiset ottakaa yhteyttä!” tai yhteydenotot tyyliin ”Moikka! Mitä sun päivään kuuluu?” eivät ole ’jotain’, ne eivät ole oikeastaan yhtään mitään.

’Jotain’ voi olla muutakin kuin lista adjektiiveja (avoin, mukava, sporttinen, rehellinen), jotka ovat suhteellisia käsitteitä. Joku omasta mielestään sporttinen raahautuu irti sohvasta kahdesti viikossa, toinen valmistautuu maratonille. Voihan noita sanoja käyttää käyttää, mutta muista, että todellisuus voi olla toiselle osapuolelle pettymys – hänelle sama sana saattaa tarkoittaa eri asiaa.

Jaa mieluummin hieman ajatuksiasi ja tunteitasi. Millaisten lasien läpi katselet maailmaa? Millaisista asioista tykkäät keskustella? Mistä haaveilet? Millainen on täydellinen päiväsi? Koko elämäntarinaa ei tietenkään tarvitse vuodattaa heti alkuun, mutta silti voit antaa toiselle ensikosketuksen aitoon sinuun. Jotain, johon toinen voi tarttua, jos se tuntuu oikealta.

3. Mieti, millaisia fiboja välität eteenpäin.

Kannattaa harkita, millaisia (nettielämän herättämiä) tunteita haluat ilmaista, jos toivot jonkun kiinnostuvan sinusta. Vaikka viestiisi ei olisi vastattu kahdessa tunnissa, suosittelen pitämään sormet poissa näppikseltä ja jättämään lähettämättä viestin ”En näköjään onnistunut herättämään mielenkiintoasi. Otat varmaan jonkun joka on käynyt enemmän kouluja / pidempi / komeampi / jotain muuta, mitä.”

No, tämän viestin jälkeen ainakin valitsen mieluummin jonkun, joka suhtautuu asioihin hieman toisella tavalla 😉 (Ja kyse ei edelleenkään ole huonommuudesta vaan yhteensopivuudesta.)

Tietysti jos katkeruus on hallitseva elämänasenteesi ja haluat pitää siitä kiinni, saattaa olla hyvä, että paljastat sen mahdollisimman pian – mutta ehkä juuri se on syy, ettet saa toivomaasi vastausta. Ymmärrän ja tiedän, että yksinolo harmittaa joskus, mutta vastuu omasta hyvästä olostasi on edelleen sinulla, ei kellään satunnaisella nettipalstalaisella.

Uskon, että toiset fiilikset vetävät muita puoleensa helpommin kuin toiset. Tiedän myös, että ajatusmallejaan ja siten ulkopuolisillekin välittyvää energiaa on mahdollista muuttaa. Ei niin, että sinun tarvitsisi muuttua kenenkään toisen vuoksi – tee se itseäsi varten. Luultavasti houkuttelevampi tunnetila saa sinut voimaan paremmin.

4. Anna asioiden tapahtua luontaisesti.

Luota siihen, että Se Oikea ihminen vastaa sinulle oikealla hetkellä, jos on vastatakseen. Älä pakota, vaadi, kiukuttele. Et saa toista kiinnostumaan sinusta väkisin. Anna hänelle tilaa tulla sinun luoksesi, koska hän haluaa – sitä sinäkin todennäköisesti eniten haluat. Ja ennen kuin hän tulee, keskity sillä väliin itse tekemään itsestäsi ja elämästäsi vieläkin onnellisempaa.