Wake Up Call – mitä vielä odotat?

27.1.2015 nostin korttipakasta kortin, jonka otsikkona oli Wake Up Call. Kortti kertoi, että tulossa on jokin pysäyttävä tapahtuma, kuten onnettomuus tai menetys, jonka myötä tulen tietoiseksi elämäni tarkoituksesta.

Ihmettelin sitä hieman. Olin ajatellut olevani suhteellisen hyvin kartalla siitä, mitä olen täällä tekemässä. Olen vuosia auttanut ihmisiä ymmärtämään mielensä voimaa ja ohjaamaan omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan. Tämän työn olen kokenut ammatin sijaan elämäntehtävänä ja pohdin, mitähän oivallettavaa asiassa vielä on. (Jo tuon ajatuksen olisi tietysti pitänyt herättää minut. Miten sitä välillä erehtyykin kuvittelemaan, että olisi millään tavalla valmis?)

Kolme päivää myöhemmin tavallinen perjantai-iltapäivä sai odottamattoman käänteen, kun tein lähtöä viikonlopuksi Espooseen poikaystäväni luo. Pian liikkeelle päästyäni jouduin kolmostien sijaan kääntämään autoni nokan kohti eläinlääkäriä, sillä mukana matkustava koirani sai äkillisen voimakkaan kohtauksen. Puolessa tunnissa se saatiin päivystykseen tippaan ja lisähapelle, mutta tarkemmat tutkimukset näyttivät sen sisäelimissä olevan suuria muutoksia ja sydänpussissa runsaasti nestettä, jonka syyksi epäiltiin kasvainta. Hoitaminen nesteen poistamisesta alkaen olisi vaikeaa ja todennäköisesti kivuliasta, eikä sen tuloksista olisi takeita.

Kävin iltapäivän aikana useita keskusteluja eläinlääkärin ja muutaman ystävän kanssa sekä erityisen syvän keskustelun itseni kanssa. Niiden tuloksena neljä tuntia kohtauksen alkamisesta rakas koirani sai nukahtaa rauhallisesti eläinlääkärin lattialle viimeiseen uneensa.

10376156_10152233128674102_117661824318961222_n
1.2.2015 Sunnuntaipäivänä kalenterissani oli koira-aiheinen koulutustilaisuus, joka ei noin normaalitilanteessakaan olisi ollut työnä helpoimmasta päästä: Ongelmakoiraseminaari, jossa minun tarkoitukseni oli puhua ongelmakoiran pitämisestä ja kouluttamisesta henkisen valmentajan näkökulmasta. Omaakin kokemusta aiheesta minulla on, sillä juuri lähteneen koirani edeltäjä oli ollut varsin haastava luonteeltaan, ja se päädyttiin lopulta lopettamaan heikon hermorakenteen vuoksi.

Nyt minun piti mennä jakamaan näitä ajatuksia juuri, kun kaikki koiriin liittyvät tunteet olivat pinnassa ja haavat avonaisimmillaan. Olisin toki voinut jättää menemättä, mutta jostain syystä minulla oli tunne, että menen kuitenkin – katsomaan ja tunnustelemaan, mitä tapahtuu.

Se, mitä tapahtui, oli nimenomaan suuri tietoisuuden hetki.

Olin jo monta vuotta tehnyt henkisen valmentajan työtä koira- ja hevosurheilijoiden kanssa, mutta viime aikoina minulla oli ollut työssä epämääräinen tunne, että asiat eivät ole niin kuin niiden kuuluisi olla. Olin kiertänyt yhdistyksissä kouluttamassa, miten harjoitus- ja kilpailutilanteissa voi vaikuttaa omaan henkiseen tilaansa, ja se oli tuntunut unelmatyöltäni, niin kuin se varmasti aluksi olikin. Mutta jossain kohtaa olin kasvanut urheilusta sivuun enkä ollut vielä sanonut ääneen niitä asioita, jotka minulle olivat oikeasti tärkeimpiä. En ehkä ollut uskaltanut tulla kaapista, sillä urheilupuolella toimiminen oli helppo ajatella yleisesti hyväksytympänä valmennuksen muotona kuin syvällisemmät, pehmeämmät lähestymistavat.

10952401_10152766120429102_5264338502980066210_nMutta kun makasin eläinlääkärin lattialla raskaasti hengittävän koirani vierellä ja yritin tehdä päätöstä sen elämän jatkamisesta tai lopettamisesta, kaikki eläinurheiluun liittyvä tuntui äärimmäisen kaukaiselta ja epäolennaiselta. Toki treenit, kilpailut ja niihin liittyvä sosiaalinen elämä on usein erittäin antoisaa ihmiselle ja koirallekin, ja niin saakin olla. Lukuisat viime vuosien kokemukset ja pisteenä i:n päällä tämä viimeisin saivat minut kuitenkin kasvotusten sen tosiasian kanssa, että oma elämäntehtäväni on muualla.

Huippusuoritusten sijaan minua kiinnostaa nyt enemmän se, mitä kaikkea yhteistyö ja yhteinen elämä eläinten kanssa voi ihmisille antaa, ihan muulla kuin tekemisen tasolla. Mitä kaikkea eläin voi minulle opettaa, jos en vaadikaan sitä asettumaan kilpailusääntöjen tai minun mieleni mukaisiin raameihin? Miten eläin voi hoitaa niitä kipupisteitä, joita olen ehkä itse yrittänyt paikata suorittamalla treenaamista tai tavoittelemalla kilpailumenestystä? Millaista on aito läsnäolo? Millaista on eläimen ihmistä kohtaan osoittama ehdoton rakkaus, ja mitä voisin siitä oppia? Millaisia sielullisia tehtäviä ihmisillä ja eläimillä voi toisilleen olla?

Tässä kohtaa minulla on selvästi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tiedän kuitenkin, että työni koira- ja hevosharrastajien parissa tulee muuttumaan ratkaisevasti. Oivalluksen hetki tämän asian suhteen ajaessani seminaarista kotiin oli poikkeuksellisen kirkas.

Mitä tarkoitan sielullisilla tehtävillä? Uskon, että kaikilla on tarkoituksensa ja tehtävänsä, myös jokaisella eläimellä, joka elämäämme tulee. Eläinurheilija saattaa ajatella, että minä otan tämän koiran tai hevosen suorittaakseni sen kanssa tätä lajia ja menestyäkseni tuolla tasolla, mutta itse ajattelen, että eläimet tulevat tekemään omistajansa elämään aivan muunlaisia tehtäviä: opettamaan meille tarpeellisia oppiläksyjä, auttamaan, pitämään meidät kosketuksissa itseemme ja luontoon silloin, kun muu maailma ympärillä kaatuu.

Oman koirani osalta olin ajatellut, että sen yksi ratkaiseva tehtävä oli auttaa minua toipumaan uupumuksesta. Se vei minua rennoille päivittäisille kävelyille metsään ja oli seuranani tosi yksinäisinä hetkinä, joita koin vuosi pari sitten usein. Se ei yrittänyt mitään erityistä. Se vain oli läsnä, ja pelkällä olemuksellaan se sai minut voimaan paremmin.

20.1.2015 olin kirjoittanut blogissa, että nyt minusta alkaa tuntua siltä, että uupumus on voitettu. Kun tehtävä oli tehty, auttajan oli aika lähteä. Vielä lähtönsä jälkeenkin se onnistui tekemään mullistuksen mielessäni: sen tehtävä oli olla pysäyttävä, ravisteleva Wake Up Call, jonka tarvitsin, jotta uskallan oikeasti ottaa askeleen kohti sitä, mitä olen täällä tekemässä. Jotta myöhemmin muut ihmiset ja eläimet voivat voida vähän paremmin.

Hilma muistutti, että oikea hetki seurata sydäntään on nyt.

Kiitos Hilma.
10367583_10152233128784102_7973011008722137894_n
Ps. En kirjoituksellani halua sanoa mitään pahaa eläinurheilumaailmasta. Tiedän, että urheiluharrastus ei sulje pois sitä, etteikö voisi silti pitää etusijalla ihmisen ja eläimen suhdetta ja hyvinvointia. Kyse on painopisteen muutoksesta omassa työssäni. Työskentelen edelleen mielelläni koira- ja hevosurheilijoiden kanssa, mutta kouluttaminen tulee painottumaan tavoitteiden saavuttamisen ja suoritusten sijasta hyvinvointiin, henkiseen kasvuun ja vuorovaikutukseen. Tervetuloa tutustumaan uusittuihin valmennussivuihini.

Värikuvat: Matti Lahtinen


Täydellisen epätäydellinen – ja silti riittävä

Vanha sääntö pätee taas: hiljaista blogissa, kiireistä elämässä. Unelmien toteuttaminen on vienyt aikaa ajatusten jäsentelyltä 😉

Kirjoitan tätä helteisenä Tapaninpäivän aamuna Nicaraguassa, Tyynenmeren rannalla, vastavalmistuneena joogaopettajana.

Elämän Flow - joogaopettajakoulutusTakana on intensiivinen viiden viikon koulutus: 12-tuntisia kurssipäiviä kuusi päivää viikossa, kotitehtävät päälle. 33 astetta lämmintä, asanaharjoitusta monta tuntia päivässä, hurjasti uutta informaatiota. Naurua ja kyyneleitä, hikeä ja onnistumisia samassa paketissa. Palkitsevaa, uuvuttavaa ja oivalluttavaa.

Totta puhuen en ollut ollenkaan varma, suoriutuisinko koulutuksesta. Uupumukseni jäljiltä kehoni on ollut pari vuotta toipilaana. Minulta on hoidettu kilpirauhasen vajaatoimintaa, lisämunuaisen uupumusta sekä monia puutostiloja. Prosessi on edennyt, mutta se on edelleen kesken.

Pitkin vuotta oli kuitenkin vaikeita hetkiä: vähänkin pidempi ja raskaampi joogaharjoitus sai minut hyvin väsyneeksi tai jopa sairaaksi. Olin moneen kertaan viittä vailla perumassa lähtöäni koulutukseen. Koulutuksen aikanakin epäilytti moneen kertaan. Ensimmäisillä viikoilla jouduin jättämään useamman harjoituksen kokonaan väliin, kun kehoni vaati lepoa. Heräilin keskellä yötä ja mietin, että en vain pysty tähän. Enkä ollut ainoa. Moni muukin mietti matkan varrella, mitä ihmettä oikeastaan tekee täällä.

Elämän Flow - täydellisen epätäydellinen

Mutta jokin sai minut ajattelemaan, että tämän kuuluu toteutua nyt. Niinhän sen kuuluikin. Kolmannen kurssiviikon jälkeen jännitys alkoi helpottaa. Aloin huomata, että tämä hommahan etenee siitä huolimatta, vaikkei se menisikään omien ihannemielikuvieni mukaan. Opin ja kehityn, vaikka kuinka kuvittelen muuta.

Mieleni on edelleen tottunut rakentamaan odotukset itseäni kohtaan niin, että vain täydellinen on riittävä. Minun maailmassani ”kiitettävä” arvosana on ollut yhtä kuin ”hyväksytty”. Jos suorituksessa on ollut puutteita, se ei ole ollut tarpeeksi. Silloin ei voi ”päästä läpi”. Millainen on ollut sinun arviointiasteikkosi omia suorituksiasi varten?

Elämän Flow - joogaopettajakoulutus

Arvasin jo lähtiessä, että suurin oppiläksyni koulutuksessa tulee olemaan itseni hyväksyminen sillä tasolla kuin olen. Tiesin, etten voi täyttää omia aiempia standardejani, mutta onneksi jokin silti ajoi minut yrittämään. Sain – ehkäpä ensimmäistä kertaa elämässäni – huomata, että vähemmän täydellinenkin suoritus voi olla paitsi riittävä, myös erinomainen. Ja samalla minun näköiseni. Huikeaa oli seurata myös kurssikavereiden kehitystä. Intensiivinen prosessi teki ihmisille ihmeitä, ja opinnäytetunnit olivat toinen toistaan upeampia.

Vuosi sitten, koulutukseen ilmoittautumisen jälkeen, pohdin uskomuksia sekä unelmien hautaamista ja toteuttamista kirjoituksessa Missä mielesi rajat kulkevat?. Joogaopettajakoulutus oli minulle se epämääräinen ajatus, joka aina aika ajoin pompahti mieleeni ja jota vuosia painoin takaisin piiloon, koska en pitänyt sen toteutumista mahdollisena. Mutta niin siitä vain tuli totta. Koulutuksen aikana pian vaikeimpien hetkien jälkeen tuli aina se onnistuminen, joka kertoi minulle, että olen oikealla tiellä.

Haastan edelleen myös sinua antamaan tilaa houkutteleville haaveille, jotka eivät jätä mieltäsi rauhaan. Kaikkea ei tarvitse toteuttaa kertarytinällä tolkuttomina irtiottoina – unelmiaan kohti voi kulkea myös hissukseen, askel askeleelta, sinulle ja elämääsi sopivaa tahtia. Usko minua: olet riittävän hyvä toteuttamaan unelmasi, ja riittävän arvokas, jotta ansaitset haluamasi.

Elämän Flow - joogaopettajakoulutus

 

Mikäli koet haasteita itsesi hyväksymisen ja arvostamisen kanssa, olet tervetullut työstämään asiaa intuitiivisen kirjoittamisen avulla. Neljän viikon kirjoittamishaaste ”Written selfie – kaunein tarina Sinusta” alkaa 21.1.2015. Ilmoittautuminen avautuu verkossa 5.1. Tule mukaan!

Joogaopettajakoulutus: RYT 200 h Authentic Flow & Yin Yoga Teacher Training, järjestäjänä Satu Tuomela. Suosittelen lämpimästi 🙂

Kuvat: Matti Lahtinen

Maailmanmuuttajan muistilista

Elämän Flow - muutos maailmassa

 

 

 

 

Moni meistä haluaa välittää eteenpäin hyvää, auttaa muita ja jollakin tapaa olla tekemässä maailmasta parempaa paikkaa. Parhaimmillaan haluamasi muutos alkaa sinusta ja siitä tavasta, jolla pyrit muutosta edistämään.

Jos haluat ohjata maailmaa ja sen ihmisiä parempaan suuntaan…

…puhu haluamasi asian puolesta, älä keskity ensisijaisesti vastustamaan toista äärilaitaa. Joskus toki on hyvä nostaa epäkohtia esiin, mutta jatkuva kovaääninen vastustus synnyttää usein vain lisää vastustusta. Jos haluat tehdä maailmasta paremman paikan, käytä positiivisia, innostavia, oivaltavia keinoja. Hyvien tapojen tai lain rajalla keikkuvat, pelkästään pelotteluun perustuvat keinot vain lisäävät negatiivisen energian määrää. Kun haluat tehdä hyvää, tee se niin, että hyvä lisääntyy heti siitä alkaen, kun ryhdyt töihin. Anna omasi ja muiden huomion virrata haluttuun suuntaan.

…annostele viestisi oikein, älä kaada sitä rekkakuormalla jokaisen vastaantulijan niskaan. Tarjoile tietoa pieni palanen kerrallaan, tai sen mukaan, mitä ihminen on halukas ottamaan vastaan. Kun olet läsnä ja seuraat toista ihmistä, huomaat kyllä, riittääkö hänen kiinnostuksensa yhteen lauseeseen vai kokonaiseen luentoon. Anna toisen innostua itse ja kysellä, tällöin oppiminen on paljon tehokkaampaa.

…hyväksy se, ettet voi muuttaa muita väkisin. Anna muiden inspiroitua sinusta, koska he itse haluavat, ei siksi, että pakotat tai vaadit. Vapaus on paljon hedelmällisempi lähtökohta muutokselle. Ihminen on niin sanotusti avoinna vain asioille, joista hän on sillä hetkellä kiinnostunut ja jotka mielellään sopivat hänen uskomusjärjestelmäänsä. Aivot pitävät luontaisesti oikeassa olemisesta, ja siksi ihminen ei tyypillisesti halua ottaa vastaan uutta, jos se ei tue hänen olemassa olevia uskomuksiaan. Tieto ei silloin välttämättä mene perille loputtomienkaan toistojen kautta. Muita ohjaavan, neuvovan ja auttavan henkilön (ja maailmanparantajan) onkin olennaista osata joustaa viestinnässään ja tarpeen tullen kääriä sanomaansa erilaisiin paketteihin, jotta erilaisten ihmisten on helpompi se ottaa vastaan.

…ole itse se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä, kuten Gandhin väitetään sanoneen. Suutarin lapsella ei välttämättä tarvitse olla täydellistä kenkäkokoelmaa, mutta yksi pari olisi syytä olla ainakin tekeillä. Noudata siis omia oppejasi ja anna muiden huomata muutos sinussa – he huomaavat sen kyllä, jos ja kun he ovat siihen valmiita. Valittamisen, mouhoamisen ja saarnaamisen sijaan ole innostava ja rohkaiseva esimerkki, jolta on mielekästä omaksua uusia asioita.

Viisi askelta kohti aitoutta

Blogiuutisia: tämän blogin kirjoitukset (tai ainakin osa niistä) ilmestyvät jatkossa myös suositulla Hidasta elämää -sivustolla! Sieltä löytyy paljon erinomaista luettavaa henkisestä hyvinvoinnista, suosittelen lämpimästi.

*****

Minulla on viime vuosina ollut tapana sanoa, että kun tekee oikeita asioita oikeista syistä, elämä virtaa kuin itsestään oikeaan suuntaan. Voisin lisätä mukaan vielä sanat “oikealla asenteella”. Sen merkitystä en itse vielä joitakin vuosia sitten ymmärtänyt lainkaan.

Olen malliesimerkki siitä, miten tavoitteellinen elämä voi viedä lujaa metsään. Alettuani tutustua itsensä kehittämiseen suunnistin tohkeissani kohti tarkoin viilattuja tavoitteita. Keskityin unelmien toteuttamiseen selvittämättä, miksi ne olivat minulle tärkeitä. En tajunnut, että hyvinvoinnin näkökulmasta tavoitteisiin suhtautumisen tapa on vähintään yhtä tärkeä kuin itse tavoitteet. Niinpä tekemiseni oli väkisin puurtamista ja loputonta täydellisyyteen pyrkimistä ilman lepoa.

Vuosien ylisuorittamisen ja sitä seuranneen uupumisen myötä aloin oivaltaa, että hienojenkaan unelmien toteuttaminen ei vielä tarkoittanut, että eläisin oikeasti hyvää elämää. Sen sijaan halusin päästä eteenpäin, koska elämääni hallitsi syvään juurtunut uskomus siitä, etten ollut riittävän hyvä sellaisena kuin olen. Yritin täyttää ulkopuolisten mallien pohjalta muotoilemiani saappaita, joiden reunoja ei kuitenkaan tuntunut tulevan vastaan ollenkaan (koska perfektionistilla ei tule vastaan sitä hetkeä, jolloin hän olisi tyytyväinen nykytilanteeseen).

Kun aloin toipua, tajusin, että ennen matkalipun hankkimista on syytä selvittää, kuka minä matkustajana oikeastaan olen. Oikeat asiat ja erityisesti syyt niiden tekemiseen löytyvät, kun luopuu pakosta saavuttaa asioita ja alkaa ymmärtää, millaiset asiat ovat samalla taajuudella oman sielun kanssa.

Elämän Flow - aitous

Millaisista askelista aidon itsensä löytämisen polku koostuu?

1. Tulet tietoiseksi ajatuksistasi, uskomuksistasi ja toimintamalleistasi. Tämä vaihe jatkuu yleensä jossain mittakaavassa hamaan loppuun. Tietoiseksi tulemisen merkitys koskee erityisesti tiedostamattoman mielemme sisältöä, mutta usein emme ole aidosti tietoisia edes sellaisista uskomuksista, joita toistelemme päivittäin ääneen. Tässä kohtaa siirrät siis huomion ulkoisesta maailmasta sisäiseen ja ryhdyt tarkkailemaan, millaisia ajatuksia pidät totena.

2. Alat tunnistaa, mikä ajatuksissasi ja toiminnassasi on omaa ja mikä muualta opittua. Kysyt itseltäsi, oletko oikeasti samaa mieltä ajatustesi kanssa ja palvelevatko nämä uskomukset ja toimintamallit sinua enää. Alat etsiä motiiveja tekemisen taustalta: mikä saa sinut tekemään sen, mitä olet tekemässä? Entä millainen on “pitäisi tehdä” -listasi? Useimmilla meistä on tunteita, että “pitäisi” tehdä yhtä sun toista, jotta täyttäisi omat tai muiden meihin kohdistamat vaatimukset. Mistä tuo “pitäisi”-tunne tulee – onko se oma valintani vai jonkun toisen minuun kohdistama (tai kuvittelemani) odotus? Pitääkö oikeasti?

3. Olet tullut tienhaaraan, joka tarjoaa mahdollisuuden valita. Haluatko jatkaa vanhalla tavalla vanhoihin ajatuksiin uskoen vai haluatko alkaa purkaa kerroksia ympäriltäsi ja lähteä uuteen suuntaan? Kun päätät haluta muutosta, alat opetella tarpeettomista uskomuksista ja toimintamalleista irtipäästämistä. Tärkeää on sekin, että annat itsellesi ja muille anteeksi. Kaikilla meillä on kuormamme eikä omaa historiaa voi pyyhkiä pois, mutta menneisyytensä kanssa voi oppia olemaan sinut. Kuorma kevenee ratkaisevasti, kun katkot turhat energeettiset siteet, jotka pitävät sinua paikoillaan.

4. Alat kuulla omaa ääntäsi. Kun ylimääräinen painolasti kevenee ja poistuu, sydämestäsi alkaa nousta esiin omimpia ajatuksiasi. Millaisia ne ovat? Mitä oikeasti haluat? Mitkä asiat vetävät sinua puoleensa? Mikä sinulle on tärkeää? Samalla opettelet hyväksymään sen, mitä löydät – ja vähitellen jopa rakastamaan sitä. Pikku hiljaa uudet ajatukset alkavat realisoitua olosuhteiden muutoksina elämässäsi. Opit tekemään sydämesi viestien mukaisia valintoja ja elämään itsesi näköistä elämää.

5. Opit ilmaisemaan tunteitasi ja mielipiteitäsi rakentavalla tavalla, vapaasti ja silti hallitusti. Olen kuullut monta kertaa ja myös itse kokenut samantyyppisen, ristiriitaiseltakin kuulostavan tarinan: ennen tietoisempaa itsetutkiskelun aikaa tuli välillä sanottua muille mitä sattuu. Tunteet tulivat kyllä julki – mutta samaan tapaan kuin olisi kaatanut lokaämpärin toisen niskaan. Silti monissa tilanteissa saattoi olla vaikeaa ilmaista rehellisesti mielipidettään tai pahaa oloaan. Henkisen kehittymisen myötä ymmärrät, mistä tunteet milloinkin kumpuavat ja ennen kaikkea otat niistä itse vastuun. Samaan aikaan uskallat aina vain paremmin ilmaista, mitä mieltä aidosti itse olet, mitä haluat ja missä rajasi menevät.

Elämän Flow - aitous

Nämä askeleet saattavat myös lomittua, eikä prosessi välttämättä pysähdy koskaan. Ajatukset, joita silloinen minäsi joskus piti tuoreina ja vallankumouksellisina, voivatkin myöhemmin tuntua vanhoilta ja kuluneilta – olet kasvanut niistä ohi. Sielusi elää kehittyessään samanlaista jatkuvaa kiertoa kuin luonto kukoistaessaan kesällä, valmistautuessaan talveen sekä herätessään uudelleen kevääseen. Tämä polku matkan varrelle mahtuvine oivalluksineen on aina yhtä ihmeellinen.

Kun haluat tutkiskella ajatuksiasi ja uskomuksiasi kirjoittamalla sekä löytää entistä paremman tasapainon tilan elämääsi, olet tervetullut Linjassa itsesi kanssa -kirjoittamishaasteeseen, joka alkaa 15.10.2014. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan nyt!

Miksi haastaisin itseni?

Haasteita löytyy itsensä kehittämisen ja hyvinvoinnin saralla moneen makuun. Suosituimmat haasteet, kuten 30 päivän lankkuhaaste, ovat (ainakin Facebookissa) keränneet kymmeniä tuhansia osallistujia.

Osallistuin itse heinäkuussa joogahaasteeseen, jonka tarkoituksena oli joogata 30 päivän ajan joka päivä. Harrastan muutenkin joogaa monta kertaa viikossa, joten mihin tarvitsin haastetta?

Itsensä ajoittaiseen haastamiseen on minusta monta hyvää syytä.

1. Uuden tavan omaksuminen

Elämän Flow - joogahaasteJonkin asian päivittäinen toistaminen tietyn ajan auttaa luomaan kyseisestä asiasta tavan. Terveellinen elämäntapa muodostuu lukuisista yksittäisistä, ehkä pienistäkin tavoista ja valinnoista. Kaikkea ei tarvitse eikä aina kannatakaan mullistaa kerralla, mutta jos vaikka vuoden ajan haastat itsesi joka kuukausi omaksumaan jonkin uuden tavan, olet vuoden päästä jo kaksitoista hyvää tapaa pidemmällä terveellisen elämän luomisessa.

Eri lähteiden mukaan uuden tavan luomiseen tarvittava aika vaihtelee kolmesta viikosta kahteen kuukauteen. En lähtisi miettimään turhan tarkasti, mitä tiede asiasta sanoo – tärkeämpää on että valitset jonkin sinulle sopivalta tuntuvan ajanjakson.

2. Intensiivisempi kehittyminen

Monesti päivittäiset toistot nopeuttavat kehitystä ja tulokset tulevat selkeämmin näkyviin. Opittavat tiedot ja taidot eivät ehdi unohtua eikä aina tarvitse aloittaa alusta. Kehittymisen tunne pitää motivaatiota yllä.

Uuden terveellisen, puhdistavan tai kehittävän tavan aloittamiseen saattaa liittyä erilaisia muutosoireita, kuten lihaskipuja, detox-oireita tai tukahdutettujen tunteiden purkautumista. Siksi alku ei aina olekaan helppoa – monesti parhaat tulokset tulevat vasta, kun uutta tapaa on jaksanut pitää yllä säännöllisesti jonkin aikaa. Parhaimmillaan haaste auttaakin jaksamaan tuon alkuvaiheen yli, euforiavaiheeseen asti.

3. Mukavuusalueelta poistuminen ja itsensä ylittäminen

Mittakaavaltaan oikein määritelty haaste ohjaa sinua poistumaan sopivassa määrin mukavuusalueeltasi ja venyttämään rajojasi. Nämä kokemukset pakottavat kohtaamaan ja hyväksymään monenlaisia tunteita ja opettavat siten joka kerta uutta itsestäsi.

Rajojensa koetteleminen tuo väistämättä tullessaan myös palkitsevia itsensä ylittämisen kokemuksia sekä mahdollisuuksia muuttaa omia uskomuksiaan. Kun selätät yhden haasteen, huomaat, että minähän pystyin tähän! Se taas herättää usein kysymyksen, mihinköhän muuhun minä vielä voisin pystyä… Prosessia kutsutaan kasvamiseksi 😉

Elämän Flow - haaste Joogahaaste oli erittäin onnistunut kokemus. Se muistutti minulle, että joka päivä ON ainakin viisi minuuttia aikaa mennä matolle ja tehdä edes vähän jotakin! Sain huomata taas kerran, että viisi minuuttiakin liikkumista on hyvinvoinnin kannalta parempi kuin ei mitään. Lyhytkin harjoitus tuotti aina jotakin hyvää.

Lisäksi haaste opetti lisää kehoni kuuntelemista. Kilpirauhas- ja uupumustoipilaana en pysty urheilemaan kovin rankasti ja väsyn treeneistä välillä kovastikin. Aiemmin suurimpina väsymyksen päivinä olen jättänyt harjoittelun väliin kokonaan, mutta nyt oli pakko käyttää mielikuvitusta ja muotoilla itselleen kyseiseen jaksamisen tilaan sopiva harjoitus.

Haaste päättyi heinäkuun lopussa, mutta päivittäinen joogani on yhtä välipäivää lukuunottamatta jatkunut. Tapa on siis erinomaisella alulla!

Joogahaasteen lisäksi olen osallistunut muun muassa selfdev-sektorilla laajalti tunnettuun 21 päivän valittamattomuushaasteeseen (http://www.acomplaintfreeworld.org), joka oli varsin tehokas väline omien ajatusmallien ja ääneen lausumieni asioiden tiedostamiseen. Sääntöihin kuuluu, että jos valittaa ilman, että esittää rakentavaa kehitysehdotusta, joutuu aloittamaan kolmen viikon jakson jälleen alusta. Ei haittaisi, vaikka kyseisen haasteen tekisi joskus uusiksikin… Olen myös haastanut itseni olemaan puoli vuotta ilman sokeria (tässä saldo). Molempia voin suositella lämpimästi!

Olennaisinta haasteeseen ryhtymisessä mielestäni on, että muotoilet haasteen itsellesi ja elämääsi sopivaksi: niin että se todella kannustaa ja motivoi juuri sinua, mutta ei vaadi noutamaan kuuta taivaalta jokaikinen päivä. Aseta säännöt, jotka haastavat jossain määrin venyttämään rajojasi ja muuttamaan tähänastisia tapojasi, mutta älä ruoski itseäsi mahdottomuuksiin (paitsi tietysti jos mahdottomuudet motivoivat sinua eniten!). Paras haaste palvelee itsesi kehittämistä, eikä aiheuta ylimääräistä ahdistusta.

Mihin sinä voisit haastaa itsesi seuraavaksi?


Kun haluat kokeilla, miten monella tapaa päivittäinen kirjoittaminen edistää henkistä hyvinvointiasi, kannattaa tutustua kahden viikon kirjoittamishaasteeseen, joka alkaa 1.9.2014. Ilmoittautuminen on jo käynnissä! 
 
Joogahaasteesta voit puolestaan lukea lisää täältä: Yogobe. Vinkki: kampanjakoodilla JOOGA pääset kokeilemaan Yogobea 10 päivää ilmaiseksi! Palvelusta löytyy kymmeniä suomenkielisiä joogaharjoitusvideoita, joista olen ainakin itse tykännyt kovasti. 


(Kuvat: Matti Lahtinen)

(Sisäinen) matkailu avartaa

 

Elämän Flow - sisäinen matka 2Terveisiä matkalta.

Oikeastaan terveiset tulevat Prahasta, mutta ulkoiset puitteet ovat sivuseikka. Voisin yhtä hyvin olla Wienissä, Budapestissä tai Düsseldorfissa – se ei ole olennaista.

Lähes jokaisella on omanlaisensa käsitys siitä, mitä lomalla kuuluu tehdä ja millainen tapa matkustaa on oikea. Eilen minulta kysyttiin kahdesti, joko nähtävyydet on tsekattu ja missä kirkoissa, museoissa tai vastaavissa kohteissa aion käydä.

Vastaus: En missään. Omaan tapaani matkustaa ei ole (aikuisiän ja vapauden koitettua) juurikaan kuulunut turistikohteiden kiertely. Joskus matkan jälkeen päädyn raportoimaan, että en oikeastaan TEHNYT mitään kovin ihmeellistä.

Kun olen matkalla, olen pääsääntöisesti sisäisellä matkalla. Toki haluan valita viihtyisän, houkutteleva kohteen sekä fiilistellä sen maisemia ja tunnelmaa, mutta erityisen arvokasta on päästä viettämään aikaa itsensä kanssa.

Elämän Flow - sisäinen matka 3Uusi ympäristö antaa minulle uudenlaisen tilaisuuden tarkastella elämääni. Se irrottaa minut tavanomaisesta, vapauttaa arkisista puuhista ja antaa mahdollisuuden tehdä ajoittaista inventaariota, kuka ja mikä olenkaan ja minne olen menossa.

 

Uusi ympäristö ja matkan tapahtumat toimivat peilinä, josta näen itseni uudessa valossa. Jokainen askel on tilaisuus kuunnella sisintäni, huomata paremmin mistä nautin ja mistä en, harjoittaa intuitiotani (”Kääntyisinkö tästä risteyksestä vasemmalle vai oikealle?”) ja kohdata tuntemuksia, jotka eivät arkielämässä nouse esiin (joku ehkä muistaa kevyesti kauhutarinanomaiset käärmekertomukset retriittireissultani). Ja tämä kaikki siksi, että voin matkan jälkeen elää entistäkin enemmän itseni näköistä elämää.

Siinä missä turistikohdebongaaja keskittyy ehkä kartoittamaan museoiden kokoelmia ja hahmottamaan historiallisia tapahtumia, sisäinen matkailija tutkiskelee uusissa puitteissa omaa historiaansa ja nykyhetkeään, jotta osaa jälleen suunnistaa eteenpäin. Hänelle matka ei ole sarja erilaisia suoritteita vaan tapa opetella elämään rennosti, mutta samaan aikaan entistäkin syvemmin.

Sisäinen matka on loistava keino syventää suhdetta paitsi itseensä, myös matkakaveriin, jos sellainen on mukana. Sisäisen matkan voikin hyvin jakaa toisen samanhenkisen kanssa. On aikaa jutella pintakuulumisia pidemmälle ja kokea yhdessä monenlaisia tunteita. Seuralainen on mukana jakamassa omia oivalluksiaan, ja keskustelut toimivat oleellisena osana molempien itsetutkiskelua. Viime vuosina olen saanut tehdä mielettömän hienoja reissuja rakkaiden ystävieni kanssa, ja ne ovat kohottaneet ystävyyssuhteita aivan uudelle tasolle. (Kiitos teille!)

Elämän Flow -sisäinen matka 4Sisäinen matka tarkoittaa minulle enemmän olemista ja pysähtymistä kuin tekemistä.

Enemmän tuntemista kuin näkemistä.

Enemmän oivalluksia kuin ulkoa tulevan tiedon opiskelua.

Se ei tarkoita, että jättäisin ns. ulkoiset elämykset väliin, mutta pääpaino on muualla. Silloin maailma ei kaadu, vaikka suunniteltu retkikohde olisikin väärään aikaan remontissa. Seikkailu on alkanut jo paljon aiemmin.

Jokainen askel on tilaisuus myös yksinkertaisesti olla läsnä hetkessä ja nauttia – tämä taito ei arjessani ole ollut mitenkään itsestäänselvyys. Mutta tänään aion (jo kolmatta päivää peräkkäin) tilata toisenkin kupillisen ihmeellistä lämmintä suklaata, johon en ole kotioloissa tutustunut. Koska haluan, ja koska voin 🙂

Henkinen kasvu ei ole muottiin ahtautumista

Elämän Flow - henkinen kasvuHenkiseen kasvuun kuuluu mielestäni olennaisena osana hyväksynnän ja suvaitsevaisuuden lisääntyminen. Hetkittäin kaipaisin ns. henkisten piirien sisällekin enemmän hyväksyntää ja suvaitsevaisuutta.

Joskus tuntuu siltä, että kun henkiset asiat alkavat kiinnostaa, tulisi automaattisesti kiinnostua kaikista mahdollisista ilmiöistä, joita siihen liittyy. Toimi alkusysäyksenä omalle polullesi mikä tahansa, voi hyvin olla, että jossain vaiheessa törmäät raakaruokaan, kasvissyöntiin, joogaan ja meditaatioon, ja kohta sinulle jo esitellään shamaanirumpuja, kristalleja, enkelikortteja, tantraa… Varmasti törmäät myös ihmisiin, jotka suosittelevat sinulle omaa intohimoaan (tai jopa useitakin) välttämättömänä välineenä itsesi löytämiseen.

Jos on lähtökohtaisesti ollut hieman eksyksissä itsensä kanssa, sitä helposti ajattelee, että nämä kaikki kuuluvat väistämättä asiaan. Pian onkin jo aika ottaa rastat sekä pari tatuointia, pukeutua pitkiin liehuviin hameisiin ja muuttaa maalle viljelemään biodynaamisia kasviksia. Eikö?

Voihan se tietysti mennä niinkin, että kaikki mahdolliset henkiset ilmiöt tuntuvat itselle omalta ja tärkeältä. Mutta välttämättä näin ei ole. Silloin on hyvä kääntyä sisäänpäin ja kuunnella omaa guruaan ja omaa sisäistä viisauttaan sekä tunnustella kehonsa viestejä.

Elämän Flow - henkinen kasvu 2

Mitään ilmötä ylistämättä tai halveksimatta minusta olisi hyvä huomata, että jokainen meistä on tavalla tai toisella erityinen. Kehomme ja mielemme saattavat kaivata eri asioita. Yksi voi hyvin raakaruualla, toisen kroppa tarvitsee välillä lihaa voidakseen hyvin. Joku saa kicksinsä villistä tanssista isossa porukassa, joku toinen hengittelee mieluummin yksin metsässä. Samakin ihminen voi eri tilanteissa ja elämänvaiheissa nauttia eri ääripäistä. Jonkun henkinen kasvu tapahtuu tavallisessa arkielämässä, joka ei  näytä mitenkään henkiseltä (mitä se sitten tarkoittaakin).

Sinun valintasi on oikea Sinulle – mutta se ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle. Vastaavasti jos jotkut henkisen maailman ilmiöt tuntuvat oudoilta tai vastenmielisiltä, ei se tarkoita, ettetkö voisi löytää sieltä omaa juttuasi. Kaikkea ei tarvitse niellä pureskelematta.

Henkinen kasvu ei ole yhteen muottiin ahtautumista tai vanhasta muotista toiseen siirtymistä. Pikemminkin päinvastoin, minulle se on sitä, että hylkää ulkopuolelta tulevat mallit, alkaa tutustua sisimpäänsä, etsii ja löytää omaa kasvua tukevia asioita ja rohkeasti toteuttaa itseään sellaisena kuin on, malleista välittämättä.

Vaikka kuinka löytäisi oman totuutensa tietyllä metodilla, samaan aikaan kannattaa opetella ymmärtämään, että jonkun toisen onni löytyy aivan toisen reitin varrelta. Jokaisella olkoon oma ainutlaatuinen polkunsa.

Kuvat ovat viimekesäisiltä aivan ihanilta Natural High Healing -festareilta, jotka olivat minulle iso harppaus omimpien juttujeni löytämiseen ja sen ymmärtämiseen, että minä saan olla juuri sellainen kuin minä olen.