Viisi askelta kohti aitoutta

Blogiuutisia: tämän blogin kirjoitukset (tai ainakin osa niistä) ilmestyvät jatkossa myös suositulla Hidasta elämää -sivustolla! Sieltä löytyy paljon erinomaista luettavaa henkisestä hyvinvoinnista, suosittelen lämpimästi.

*****

Minulla on viime vuosina ollut tapana sanoa, että kun tekee oikeita asioita oikeista syistä, elämä virtaa kuin itsestään oikeaan suuntaan. Voisin lisätä mukaan vielä sanat “oikealla asenteella”. Sen merkitystä en itse vielä joitakin vuosia sitten ymmärtänyt lainkaan.

Olen malliesimerkki siitä, miten tavoitteellinen elämä voi viedä lujaa metsään. Alettuani tutustua itsensä kehittämiseen suunnistin tohkeissani kohti tarkoin viilattuja tavoitteita. Keskityin unelmien toteuttamiseen selvittämättä, miksi ne olivat minulle tärkeitä. En tajunnut, että hyvinvoinnin näkökulmasta tavoitteisiin suhtautumisen tapa on vähintään yhtä tärkeä kuin itse tavoitteet. Niinpä tekemiseni oli väkisin puurtamista ja loputonta täydellisyyteen pyrkimistä ilman lepoa.

Vuosien ylisuorittamisen ja sitä seuranneen uupumisen myötä aloin oivaltaa, että hienojenkaan unelmien toteuttaminen ei vielä tarkoittanut, että eläisin oikeasti hyvää elämää. Sen sijaan halusin päästä eteenpäin, koska elämääni hallitsi syvään juurtunut uskomus siitä, etten ollut riittävän hyvä sellaisena kuin olen. Yritin täyttää ulkopuolisten mallien pohjalta muotoilemiani saappaita, joiden reunoja ei kuitenkaan tuntunut tulevan vastaan ollenkaan (koska perfektionistilla ei tule vastaan sitä hetkeä, jolloin hän olisi tyytyväinen nykytilanteeseen).

Kun aloin toipua, tajusin, että ennen matkalipun hankkimista on syytä selvittää, kuka minä matkustajana oikeastaan olen. Oikeat asiat ja erityisesti syyt niiden tekemiseen löytyvät, kun luopuu pakosta saavuttaa asioita ja alkaa ymmärtää, millaiset asiat ovat samalla taajuudella oman sielun kanssa.

Elämän Flow - aitous

Millaisista askelista aidon itsensä löytämisen polku koostuu?

1. Tulet tietoiseksi ajatuksistasi, uskomuksistasi ja toimintamalleistasi. Tämä vaihe jatkuu yleensä jossain mittakaavassa hamaan loppuun. Tietoiseksi tulemisen merkitys koskee erityisesti tiedostamattoman mielemme sisältöä, mutta usein emme ole aidosti tietoisia edes sellaisista uskomuksista, joita toistelemme päivittäin ääneen. Tässä kohtaa siirrät siis huomion ulkoisesta maailmasta sisäiseen ja ryhdyt tarkkailemaan, millaisia ajatuksia pidät totena.

2. Alat tunnistaa, mikä ajatuksissasi ja toiminnassasi on omaa ja mikä muualta opittua. Kysyt itseltäsi, oletko oikeasti samaa mieltä ajatustesi kanssa ja palvelevatko nämä uskomukset ja toimintamallit sinua enää. Alat etsiä motiiveja tekemisen taustalta: mikä saa sinut tekemään sen, mitä olet tekemässä? Entä millainen on “pitäisi tehdä” -listasi? Useimmilla meistä on tunteita, että “pitäisi” tehdä yhtä sun toista, jotta täyttäisi omat tai muiden meihin kohdistamat vaatimukset. Mistä tuo “pitäisi”-tunne tulee – onko se oma valintani vai jonkun toisen minuun kohdistama (tai kuvittelemani) odotus? Pitääkö oikeasti?

3. Olet tullut tienhaaraan, joka tarjoaa mahdollisuuden valita. Haluatko jatkaa vanhalla tavalla vanhoihin ajatuksiin uskoen vai haluatko alkaa purkaa kerroksia ympäriltäsi ja lähteä uuteen suuntaan? Kun päätät haluta muutosta, alat opetella tarpeettomista uskomuksista ja toimintamalleista irtipäästämistä. Tärkeää on sekin, että annat itsellesi ja muille anteeksi. Kaikilla meillä on kuormamme eikä omaa historiaa voi pyyhkiä pois, mutta menneisyytensä kanssa voi oppia olemaan sinut. Kuorma kevenee ratkaisevasti, kun katkot turhat energeettiset siteet, jotka pitävät sinua paikoillaan.

4. Alat kuulla omaa ääntäsi. Kun ylimääräinen painolasti kevenee ja poistuu, sydämestäsi alkaa nousta esiin omimpia ajatuksiasi. Millaisia ne ovat? Mitä oikeasti haluat? Mitkä asiat vetävät sinua puoleensa? Mikä sinulle on tärkeää? Samalla opettelet hyväksymään sen, mitä löydät – ja vähitellen jopa rakastamaan sitä. Pikku hiljaa uudet ajatukset alkavat realisoitua olosuhteiden muutoksina elämässäsi. Opit tekemään sydämesi viestien mukaisia valintoja ja elämään itsesi näköistä elämää.

5. Opit ilmaisemaan tunteitasi ja mielipiteitäsi rakentavalla tavalla, vapaasti ja silti hallitusti. Olen kuullut monta kertaa ja myös itse kokenut samantyyppisen, ristiriitaiseltakin kuulostavan tarinan: ennen tietoisempaa itsetutkiskelun aikaa tuli välillä sanottua muille mitä sattuu. Tunteet tulivat kyllä julki – mutta samaan tapaan kuin olisi kaatanut lokaämpärin toisen niskaan. Silti monissa tilanteissa saattoi olla vaikeaa ilmaista rehellisesti mielipidettään tai pahaa oloaan. Henkisen kehittymisen myötä ymmärrät, mistä tunteet milloinkin kumpuavat ja ennen kaikkea otat niistä itse vastuun. Samaan aikaan uskallat aina vain paremmin ilmaista, mitä mieltä aidosti itse olet, mitä haluat ja missä rajasi menevät.

Elämän Flow - aitous

Nämä askeleet saattavat myös lomittua, eikä prosessi välttämättä pysähdy koskaan. Ajatukset, joita silloinen minäsi joskus piti tuoreina ja vallankumouksellisina, voivatkin myöhemmin tuntua vanhoilta ja kuluneilta – olet kasvanut niistä ohi. Sielusi elää kehittyessään samanlaista jatkuvaa kiertoa kuin luonto kukoistaessaan kesällä, valmistautuessaan talveen sekä herätessään uudelleen kevääseen. Tämä polku matkan varrelle mahtuvine oivalluksineen on aina yhtä ihmeellinen.

Kun haluat tutkiskella ajatuksiasi ja uskomuksiasi kirjoittamalla sekä löytää entistä paremman tasapainon tilan elämääsi, olet tervetullut Linjassa itsesi kanssa -kirjoittamishaasteeseen, joka alkaa 15.10.2014. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan nyt!

Kohti kutsumusta: Ei yritystä vaan elämää varten

Lupasin eräässä FB-keskustelussa kirjoittaa tarinani, miten minusta tuli lifestyleyrittäjä. Nimitys ’lifestyleyrittäjä’ ei tosin tunnu minulle omimmalta, mutta ehkä se kertoo, mistä on kyse. Minulle se tarkoittaa, että työllistän itseni tekemällä asioita, joita rakastan. Yritykseni ei ole oma irrallinen yksikkönsä enkä minä ole olemassa yritystäni varten vaan yritykseni on olemassa minua varten. Sen ansiosta minä voin elää sellaista elämää kuin haluan – ei vasta exitin jälkeen, vaan nyt.

Muistan ysiluokalla kysyneeni opolta, miten voi perustaa oman yrityksen. Silloin taisin haaveilla eläinhoitolasta – mikä olisi sopinut elämäntyyliini mainiosti. Opo vastasi ohimennen, että ensin täytyy olla jokin ammatti. Sen enempää minua ei ole yrittäjyyteen kannustettu, mutta kasvoin ajatukseen vähitellen. Ehkä sain esimerkkiä kotoa, sillä edesmennyt isäni oli pitkään yksityisyrittäjä. Ehkä sain ensimmäisen tatsin yrittäjämäiseen työhön, kun yliopistosta valmistuttuani aloin tehdä freelance-toimittajan hommia osa-aikaisen työn ohella.

Elämän Flow - lifestyle-yrittäjäksi 2Erityisesti minua kiehtoi ajatus siitä, että voin itse vaikuttaa työn määrään, laatuun ja ansioihin. Mikään ei tunnu turhemmalta kuin ajatus, että kuuluu päivystää jossain kuolleina hetkinä tai vastaavasti vääntää väkisin kun ei yhtään nappaa, että näkemykselläni ei ole vaikutusta mihinkään, tai että minkäänlaista palkintoa ei seuraa, vaikka kuinka haluaisin ahkeroida otsa hiessä ja tehdä paljon hyvää jälkeä.

Näiden ajatusten myötä siirryin viestintätoimistoyrittäjäksi aika tarkalleen seitsemän vuotta sitten, maaliskuun alusta 2007. Intuitioni piipitti hissukseen jo alkumetreillä, että tämä ei kuitenkaan ole vielä riittävä muutos. Vuosien kuluessa myönsin sen ääneen: ensinnäkään en kokenut toimittajan työtä riittävän palkitsevaksi, ja toiseksi en millään muotoa sopinut jakkupukuisen ja korkokenkäisen viestintätoimistoyrittäjän rooliin, johon minusta tuntui, että olisi ollut järkevää asettua, menestyäkseen alalla.

Mutta minä en halunnut muuttaa minua menestyksen vuoksi. Muutos olisi ehkä tuottanut ulkoista menestystä, mutta minun päämääräni on sisäinen menestys: onnistumisen, ilon, intohimon ja merkityksen tunteet, jatkuva oppiminen ja kehittyminen sekä aidon itseni toteuttaminen. Minä halusin olla minä, seurasi siitä sitten yrityksen mittareilla mitä tahansa.

Elämän Flow - lifestyle-yrittäjäksiLähdin etsimään sitä, mikä minusta tuntuu omimmalta. Mitä ovat ne asiat, joiden parissa viihdyn parhaiten, jotka aidosti sytyttävät? Mistä asioista innostun niin paljon, että minulla voisi olla niissä annettavaa muillekin? Mitä tekisin, vaikka voittaisin lotossa eikä minun tarvitsisi koskaan ansaita rahaa? Ja kun nämä suurimmat intohimot laittaa omina palikoinaan paperille, löytyykö niistä yhtymäkohtia? Jos liittäisin erilaisia intohimojani yhteen, syntyisikö niistä Se Minun Oma Ainutlaatuinen Juttuni?

Vastaus oli myöhemmin vahva kyllä, mutta se ei löytynyt automaattisesti. Välillä syötin alitajunnalleni lisää materiaalia käytettäväksi, välillä päästin irti ja annoin asian olla. Aloin tutustua itsensä kehittämisen kenttään ja kirjallisuuteen ja sain lisää välineitä itseni kuuntelemiseen ja oman polkuni löytämiseen. Aloin huomata, mikä minua motivoi eniten. Aloin oppia, miltä ilo ja innostus tuntuu.

Matkan varrella on ollut muutama kirkkauden hetki, kuten oivallus, että minusta olisi ihanaa tsempata ratsastajia eteenpäin lajissaan. Kun ilmoittauduin ensimmäiselle NLP-kurssilleni, tiesin jo, että jos menetelmä yhtään vastaa odotuksiani, lähden tuomaan sitä rakkaan harrastukseni pariin. Nyt ratsastajien henkisestä valmennuksesta onkin tullut tärkeä osa työtäni.

Kuitenkin vuosien kuluessa olen oivaltanut, että mitään valmista ja pysyvää pistettä ”urallani” tuskin tulee olemaan. Kuten tähtikartassani sanotaan: ”Parhaimmillaan ammatillinen etenemisesi on jatkuvaa seikkailua ja uusien alueiden valloittamista.” Yrittäjyys onkin mahdollistanut jatkuvan kouluttautumisen ja itsensä kehittämisen sekä uusien asioiden kokeilemisen tavalla, joka harvassa palkkatyössä olisi mahdollista.

Elämän Flow - lifestyle-yrittäjäksi 3

On ollut niin vapauttavaa ymmärtää, että mihinkään ei tarvitse pysähtyä ja jäädä, vaan että minulla on lupa mennä jatkuvasti eteenpäin intohimojani seuraten. Innostukseni ei välttämättä mahdu liiketoimintasuunnitelman asettamiin raameihin (eikä minulla ole sellaista enää vuosiin ollutkaan). Se etenee sieluni kasvun mukaan. En suunnittele erikseen henkilöbrändin rakentamista, sillä brändi olen minä, sellaisena kuin olen, arvoineni, vahvuuksineni – ja heikkouksineni. Minun ei tarvitse asettua mihinkään rooliin, sillä kurssilaiseni eivät kohtaa valmentajaa ja kouluttajaa, vaan he kohtaavat ihmisen.

’Liiketoiminta’ tarkoittaa minulle nyt sitä, että annan intuition ohjata minua. Pyrin tekemään kaiken mahdollisimman vapaasti, pakottamatta, silloin kun asiat haluavat syntyä luontaisesti. Annan projektien edetä omalla aikataulullaan, ilman mielen keksimiä suunnitelmia. Rakennan päiväni niin, että voin tehdä työt silloin kun olen tehokkaimmillani, ja aikaa jää myös muille asioille.

Elämän Flow - lifestyle-yrittäjäksi 4Inspiraation noudattaminen saattaa tarkoittaa päiväkausien näennäistä tehottomuutta ja sitä, että yhtäkkiä tuotan muutamassa tunnissa jotain todella valmista, joka näyttää viikkokausien työn tulokselta. Alitajuntani onkin ehkä tehnyt työtään jo pitkään, ja se on tehnyt sen hyvin. Tiedän nyt, että innostus ja rakkaus tekemiseen välittyy väistämättä eteenpäin. Tämä on minulle lifestyleyrittäjyyttä parhaimmillaan.

Niin ja ne ansiot? Sanotaanko näin, että asian merkitys vähenee kummasti, kun työ lakkaa tuntumasta työltä. Unelmien toteuttaminen ei ole ollut taloudellisesti helppoa, mutta sen sijaan maanantaimökötys, sunnuntaiahdistus ja loputon päivien laskeminen seuraavaan lomaan ovat jääneet pois ohjelmasta. Ja sen arvoa on äärimmäisen vaikea laskea.

Eroon vanhasta – tilaa uudelle energialle

Tässä elämäni melko suuressa myllerrysvaiheessa yksi tärkeä teema on luopuminen ja puhdistautuminen, niin mieltä haittaavista ajatusmalleista ja toimintatavoista kuin kehoa kiusaavista myrkyistäkin. Osana emotionaalisen kuorman purkamista haluan puhdistaa kotiympäristöni ja luopua energiaa vievistä tavaramääristä.

Oikeastaan minulla on jo kymmenen vuoden ajan ollut menossa enemmän tai vähemmän jatkuva kodin raivaaminen rojusta. Olen myynyt tavaraa kirpputoreilla, välttänyt uuden ostamista (jos ei lasketa heikkouttani, kirjoja!) ja keskittynyt käyttämään vanhaa. Nyt olen kuitenkin alkanut kaivata ympärilleni erityisen paljon tilaa ja uutta energiaa, joten olen aloittanut perusteellisen raivauksen.

Päätin antaa itselleni projektiin kunnolla aikaa – loppuelämän. Tämän ei tarvitse tulla valmiiksi. Riittää että muutan ympäristöä pienin askelin paremmaksi. Siivoan hyllyn tai kaapin silloin tällöin.

Elämän Flow - kodin raivaus 3Aloitin keittiöstä. Jo ensimmäisen puolen tunnin aikana ehdin pohtia vaikka mitä. (Muutakin kuin että mistä helkkarista minulle on tullut tällaisia kultakristallihärpäkekynttilänjalkoja!)

Periaatteessahan siivoaminen on helppoa. ”Tarvitsenko tätä?” ”Kyllä, säilytän sen” tai ”En, heitän pois”. Mutta käytännössä se ei ole.

Tavara ei ole vain tavara, vaan paljon muutakin. Ihmismielen kanssa työskentelevänä minua kiinnostaa erityisesti tavaroihin kytkeytyvä energia. Mitä se on? Miksi kaapissa odottava kynttilänjalka vaikuttaisi minuun millään tavalla?

Tavara on ehkä saatu joltakin lahjaksi. Lahjan näkeminen voi herättää sen antajaan liittyvät tunteet. Sinun on ehkä toivottu käyttävän esinettä – mutta et välttämättä olekaan täyttänyt antajan odotuksia. Lahjasta luopuminen voi tuntua henkilökohtaiselta loukkaukselta sen antajaa kohtaan. Entä jos tavaraan ei suhtautuisikaan symbolina kyseisestä ihmissuhteesta vaan pelkkänä tavarana?

(Onneksi en edes muista, mistä kynttilänjalat ovat peräisin. Epäilen hieman vanhempaa polvea. Jos nuo miellyttävät silmääsi, niin ota yhteyttä. Hinnasta VARMASTI päästään sopimukseen.)

Tavaroihin voi liittyä (muun muassa mainoksista opittuja) uskomuksia: ”Kun haluat pitää huolta kunnostasi, omistat kaapillisen liikuntavarusteita.” Jos tiedostamattomassa mielessäsi on tällainen ajatus, et tietenkään voi luopua sykemittarista tai tasapainolaudasta, joita et ole käyttänyt vuosiin – vaikka oikeasti liikkuisit mieluummin ilman mitään vimpaimia.

Elämän Flow - kodin raivausKun löysin kaapista kuplamuovikirjekuoria vuodelta 2003, huomasin, että uskomukset voivat liittyä myös tavaroiden säilyttämiseen. Supersäästäväiset sukupolvet ovat opettaneet, että mitään ehkäjoskustarpeellista ei ikinäkoskaanmilloinkaan voi heittää pois. Sen vuoksi postipakettien ympärillä olleita kääreitä säilötään – kuten minä olen näköjään tehnyt kymmenen vuotta. Samalla energiaa sitoutuu paitsi tavaraan, myös muualta omaksuttuun ajatusmalliin, joka estää minua toimimasta niin kuin itsestäni tuntuisi hyvältä. Lopulta heitin pakkausmateriaaleja pois viisi kassillista, säästin kolme 🙂

Vaikeinta luopuminen voi olla, jos tavara liittyy ihmisen identiteettiin. Vaikka ei juuri nyt tarvitsisi jotakin, omistaminen voi olla signaali siitä, että on tietynlainen ihminen. Itse en esimerkiksi antaisi nyt pois kouluratsastussilinteriäni, vaikka en tällä hetkellä edes käy säännöllisesti ratsastamassa. Silinteri on kytköksissä sisäiseen kilparatsastajaani ja odottaa hetkeä, jolloin käyttäjä hankkii uuden hevosen. En tiedä tuleeko sitä, mutta luvattakoon tässä, että jos en ole kol… viit… kymmeneen vuoteen palannut radoille, myyn silinterin pois 🙂

Vanhasta kiinni pitäminen voi antaa potkua tulevaisuuden haaveille. Monella lienee kaapissa tavoitefarkkuja, joihin mahtuu parin kolmen kilon päästä 😉 Eri asia on, antaako tällainen tavoite energiaa vai viekö se sitä. Joskus on vapauttavaa päättää, että nämä vaatteet ja haaveet ovat mennyttä – nyt tehdään jotain muuta, jotain uutta. Katsotaan siis, luovunko jossain kohtaa silinteristä. Ehkä vaihdan sen lännenratsastajan stetsoniin tai maastoilijan megatalvihaalariin…

Elämäänsä sopivien tavaroiden valitseminen ja säilyttäminen tarkoituksenmukaisella tavalla edellyttää joskus suunnittelua ja luovia ideoita. Oma elämäntyyli saattaa vaatia jotakin erityistä, mihin säilytystilamme eivät välttämättä veny. Oma akuutti säilytyspulmani koskee tyhjentyneitä lähdevesipulloja. Haen juomaveteni lähteestä, ja sitä mukaa kun vettä kuluu, tyhjät pullot lojuvat tiskipöydällä niin kauan, että haen uuden satsin vettä ja pullot siirtyvät täysinä jääkaappiin. Mutta nyt alkaneen raivauksen myötä niillekin varmasti löytyy paikkansa!

Lupaan raportoida myöhemmin, miten projektini etenee.

Ps. Parit tosi kivat farkut etsivät kotia!


Jos kodin järjestäminen kiinnostaa enemmänkin, niin ihana ystäväni ja taitava ammattijärjestäjä Sandy Talarmo kirjoittaa aiheesta huomattavasti minua monipuolisemmin sivuillaan http://www.sandytalarmo.fi. Mutta minunkin piti näköjään saada avautua asiasta 😉


Elämän Flow - kodin raivaus 2
Huomasin siivouksen lomassa, miten uskomukset hidastavat ongelmanratkaisua. Olen tuskaillut, että minulta usein loppuvat haarukat ja lusikat ennen kuin pyöräytän tiskikoneen. Samaan aikaan olen miettinyt, että kaapissa lojuvat mummolta saadut hopea-aterimet voisi laittaa kiertoon, kun niitä on käytetty kymmenen vuoden aikana vain kerran. Lopulta tajusin laskea yhteen 1+1 ja totesin, että juhlaversiot VOI ottaa päivittäiseen käyttöön. Mitä sitten vaikka ovat kultareunuksiset, ne ovat oikeastaan aika hauskat. Ja näin on kaksi ongelmaa ratkaistu kerralla…



M-I-N-Ä – mikä se oikein on?

Itseäni etsiskellessäni yksi ihmetyksen aihe on ollut ymmärtää, mitä identiteetti ylipäätään on.

Tiedän, että se tarkoittaa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään, mutta olen pohtinut, mitä siihen kuuluu. Koska se on minun yksilöllinen käsitykseni, voin muodostaa sen niin kuin haluan. Mutta miten?

Voin luetella yksittäisiä rooleja, jotka voisivat kuulua identiteettiini. Olen ystävä, ex-vaimo, tytär ja sisko, olen yrittäjä ja valmentaja, olen koiranomistaja ja hevosihminen. Mutta ovatko perhesuhteeni, työni tai harrastukseni sama asia kuin minä? Ne voivat antaa aineksia identiteettiini, mutta mikään niistä ei tunnu kattavan minua riittävän hyvin.

Identiteetti voisi koostua arvoistani. Minulle tärkeitä arvoja ovat esimerkiksi kokonaisvaltainen hyvinvointi, vapaus, onnellisuus ja muiden auttaminen. Mielestäni nekään eivät ole sama asia kuin minä.

Mikä on identiteetti? 1

Ystäväni kysyi minulta osuvasti: Mitä sinä oikeastaan haluat olla? Menin hiljaiseksi.

Tiedän ihmismielen toiminnasta melko paljon – muun muassa sen, että omat ajatukseni itsestäni vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten käyttäydyn, mikä on minulle mahdollista ja mitä saan aikaan. Siksi uskon, että (myös) identiteetin tasolla kannattaa ajatella itsestään paljon ja hyvää.

Hetken pohdittuani sain kysymykseen vastauksen. Se olikin jotain aivan muuta kuin mitään edellä mainituista rooleista. Jotain suurempaa, syvempää, säväyttävämpää – ja kaikenkattavampaa. Jotain, jota en halua jakaa kaikkien kanssa, jääköön nuo sanat omaan tietooni. Vastaus liittyi vahvasti elämäntehtävääni, siihen miksi olen ylipäätään olemassa.

Mikä on identiteetti? 2

Mutta edelleenkään en ollut täysin tyytyväinen. Ihmettelin, miten kyseinen minäkäsitys suhtautuu muihin mahdollisiin identiteetin aineksiini. Nykyisten lisäksi myös monet menneet asiat elämässäni määrittelevät minua yhä – minussa on esimerkiksi iso palanen hevosenomistajaa, vaikken sitä oikeasti juuri nyt olekaan.

Eräänä päivänä meditaation yhteydessä asia kirkastui mielessäni.

Aloin hahmottaa identiteettiä suurena mosaiikkimaisena kuvana, joka koostuu sadoista tai tuhansista pienemmistä kuvista. Pienemmät kuvat ovat niin pieniä, että niiden sisältöä ei oikeastaan sellaisenaan erota. Mutta kun ne liitetään yhteen, ne muodostavat yhden suuren kuvan – ikään kuin jonkinlaisen yli-identiteetin.

Mikä on identiteetti? 3

Jos yksittäisen pikkukuvan ottaa pois tai lisää, suuri kuva ei vielä ratkaisevasti muutu. Mutta jos riittävän suuri määrä pikkukuvia vaihtuu, myös suuri kuva alkaa muuttaa muotoaan.

Omia pikkukuviani ovat esimerkiksi alussa mainitsemani roolit, arvot ja menneisyyden tapahtumat – tosin vain haluamani niistä, eivät automaattisesti kaikki! Nuo asiat ovat osa minua, mutta eivät silti koko minä. Mutta kun ne liitetään yhteen, syntyy suuri kuva siitä, mitä ja mikä minä haluan olla. Tuon suuren kuvan voin visualisoida juuri sellaiseksi kuin haluan.

Siitä tulee jotain hyvin, hyvin valoisaa 🙂


Matkalla kohti minua

Joo, tiedän. On maailman kliseisintä lähteä Aasiaan palmun alle joogaamaan ja ”etsimään itseään”. Ja samaan hengenvetoon totean, että ehkä siihen on syynsä, että joistakin asioista tulee kliseitä. Ehkä palmun alla tosiaan löytää itsestään jotain, mikä arjessa unohtuu jonnekin kauas.

Olen pohtinut jo vuosia sitä, mistä pidän ja mitä haluan oikeasti elämässäni tehdä. Olen alkanut valita niitä asioita elämääni koko ajan lisää. Olen kuitenkin keskittynyt nimenomaan tekemiseen enkä olemiseen. Liian tekemisen ongelma tuntuu olevan se, että kosketus todelliseen minään ja nykyhetkeen katoaa tai ainakin heikkenee.

Mitä enemmän kalenterissani on ohjelmaa, sitä useammin ajattelen menneitä ja tulevia tapahtumia. Olen heikosti läsnä nykyhetkessä. Ympärilleni on muodostunut jonkinlainen näkymätön kuori, joka on täynnä mielikuvia: sekä meneillään olevia asioita että pysyvämpiä ajatuksia, kuten rajoittavia uskomuksia. (Esimerkiksi: ”Koska olen tällaisessa työssä, minun täytyy toimia tietyllä tavalla tai olla tietynlainen ihminen.”) Kuori tuntuu vahvalta, ja sen läpi pääsee mieleeni ulkopuolelta nyt vain rajallinen määrä asioita. En jaksa vastaanottaa mitään uutta. Sen sijaan tarvitsen tilaa ja aikaa tunnistaakseni ajatukset, joista kuori muodostuu, jotta voin myös alkaa purkaa sitä.

Tekemiset ja niiden valmiiksi saaminen ovat tulleet tärkeämmäksi kuin se, joka niitä toteuttaa. Lopulta minusta on tullut yhtä kuin tekemiseni. Identiteettini on se, mitä saan aikaan. Nyt haluan tietää, mitä olen silloin, kun en tee mitään. Se vaatii pysähtymistä.

Kirjoitan tätä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Suuntaan kuudeksi viikoksi Thaimaahan, jossa vain olen. Lähden, koska minusta tuntuu siltä, että vieraassa ympäristössä on helpompaa keskittyä itseensä, rentoutumisen opetteluun ja kuoren purkamiseen. Tutussa ympäristössä arkiset velvollisuudet ovat jatkuvasti läsnä, kaikki muistuttaa kaikesta vanhasta.

Minua hieman pelottaa, millaisia ajatuksia mieleeni nousee ja millaisia tunnetiloja tulen kokemaan. Samalla kuitenkin odotan niitä uteliaana ja innostuneena. Uskon, että tulen löytämään jotain hienoa.