Liisa/Katri elämän Ihmemaassa 🙂
Tarinani voisi tiivistää niin, että entisestä ylisuorittajasta ja perfektionistista on vuosien mielenkiintoisen (ja aika mutkaisen) matkan myötä kasvanut rento spontaani seikkailija.Suunnittelu, tavoittelu ja liika tekeminen ovat vaihtuneet vapauteen ja luottamukseen, että oikeat asiat tulevat vastaani juuri oikealla hetkellä.
Nyt ihmettelen elämää uteliaana, nautin (lähes) jokaisesta askeleesta ja näen edessäni päivä päivältä enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia. Ja miten huikeaksi seikkailuksi elämä onkaan sen myötä muuttunut!
Aloin kiinnostua ihmisen hyvinvoinnista jo nuorena. Lukiovuosina pohdin unelmien saavuttamista ja muistan palautelleeni itseäni koulupäivien jälkeen meditatiivisilla hetkillä metsässä.
Polku ei kuitenkaan johdattanut suorinta reittiä henkisen hyvinvoinnin ammattilaiseksi. Piti alkaa vapautua lapsuudessa opituista rajoittavista uskomuksista ja kokea suuri väsymys. Mutta juuri omien kokemusten kautta olen löytänyt suurimman inspiraation muiden ihmisten auttamiseen.
Nyt koen tekeväni juuri sitä, mitä minun kuuluukin tehdä ja missä olen parhaimmillani. Kun tekee oikeita asioita oikeista syistä, asiat virtaavat kuin itsestään oikeaan suuntaan. Mutta eipä tässä vieläkään valmiita olla – oppiminen jatkuu edelleen, ja mielenkiinnolla odotan, mistä tulevaisuudessa itseni löydän.
Rakkaimpia hyvinvoinnin lähteitäni ovat jooga, meditaatio, luonnossa liikkuminen, ratsastus, kirjoittaminen, ystävät, terveellinen ruoka, aurinko, unelmointi ja läsnäolo.Tykkään myös kotipaikastani Tampereesta, matkustamisesta, mustaherukoista, muistikirjoista, collegetakeista, kirjakaupoista ja kahviloista. Niin ja pinkistä tietysti!
Iältäni olen 38-vuotias, jos sillä nyt on jotain merkitystä 🙂
Tämä esittely saa elää minun mukanani. Tänään se on tällainen, huomenna ehkä jotakin muuta.
Valmentajana ja kouluttajana esittäydyn sivustolla katrisyvarinen.fi
Kuvat: Matti Lahtinen
Elämän Flow 
”En ole ennen ollut kovin hyvä lepäämään, mutta ihan kohta aion olla.” Mikä ihana lause. Loistava tavoite, jota kohden aion itsekin pyrkiä. Blogi vaikuttaa todella hyvältä, mielenkiintoiselta :)! Seuraan varmasti.
Vastailen tähän rantaravintolan puulattialla istuen, puoliksi pehmeään tyynypinoon nojaten. Olen jo tänään ottanut päikkärit, joten olen varmasti jo astetta parempi lepäämisessä kuin viikko sitten 😉 Kiitos viestistäsi Kristina ja kiva että seurailet blogiani 🙂
Moi Katri!
Facebookin kautta löysin sinut, kun eräs laittoi kirjoituksesi siitä kuinka oma kasvu ei saisi haitata muita. Itse olen 42v ja tuo kuvaust itsestäsi on kuin kuvaus minusta suoraan. Ja asunkin Tampereen seudulla :). Itse myös matkalla omaan itseen ja valitettavasti koen sielä kovin idealistiseksi sen ajatuksen, että lähimmäiset jaksaisi hyväksyä matkan kohti minuutta. Monelle se on kova paikka, mutta kuten kirjoiti… se on HEIDÄN kasvun paikkansa. Joskus sitä vaan kaipaisi vierellä kulkijaa joka hymyillen seuraa kasvuani ja iloitsisi rinnalla. Matka on muutenkin raskas ja vaatii rohkeuttakin… ainakin minun kotikasvatuksellani.
Moi Pia Maria! Niinpä, kyllä yhden ihmisen muutos herättää usein monenlaisia tunteita läheisissä, pelon lisäksi muun muassa epävarmuutta ja syyllisyyttä. Ja joskus käy toki niinkin, että oman kasvun myötä lähipiiri alkaa vaihtua omien uusien arvojen mukaiseksi, kannustavaksi ja välittäväksi. Tule ihmeessä moikkaamaan vaikka johonkin tapahtumaan, pidän alkusyksystä koulutuksia mm. Centrellä (Esim. 2.9. Vapaaksi rajoittavista uskomuksista https://www.facebook.com/events/145142892347595/?fref=ts) sekä 4.9. NLP-tutustumisillan Koulutustila Seitsemännessä taivaassa (www.nlp-koulutus.fi).
Kiva, että Katri olet alkanut elää oman näköistä elämää. Mä olen kasvanut kodissa, jossa mua ei hyväksytty eikä rakastettu, vahvistettu. Pahoinpitelyä… Munsta tuli sellainen etten enää välittänyt ja aina tuntui etten kelpaa. Jokainen virhe sai tuntemaan että mut hylätään. Matka eheyteen jatkuu.
Paljon lämpöä, valoa ja lempeyttä matkallesi Eija. Toivottavasti sinulla on nyt tarvitsemaasi ja kaipaamaasi hyväksyntää ja tukea apunasi. Jos siltä tuntuu, ota yhteyttä, työni puolesta voin ehkä hyvinkin olla avuksi.
Kiva nähdä, että jo nuori, kovin nuori on löytänyt oman tien, ajan ja tavoitteet ja noudattaa intuition kutsua ja ohjausta. Se vaatii uskallusta, koska olemme tottuneet koulun, kodin, yhteiskunnan tiukkaan holhoukseen. Syyllisyys nousee siitä, että tavoittelee jotain omaa ja noudattaa polkua omien toiveiden saavuttamiseksi pelotta. Ja sitten nauttii hetkestä jossa elää, koska se on niin palkitsevaa ja inspiroivaa.