”Kyllä minä kestän” – ja muita tapoja turruttaa tunteensa

Elämän Flow - kuoren takanaEnsin on pieni, viaton lapsi. Hän on aidosti avoin kaikelle, uskaltaa tuntea ja näyttää tunteensa avoimesti.

Harmin aiheita lapsosella riittää, mutta jossain kohtaa tulee isä tai äiti, joka muistuttaa, etteivät isot pojat/tytöt itke. Siinä vaiheessa lapsi, jolle isän tai äidin mielipiteellä on planeetan kokoinen merkitys, haluaa miellyttää. Vanhempi on tyytyväinen, kun itku loppuu. Ja kukapa nyt haluaisi olla pikkulapsi, jos voi olla iso poika tai tyttö? Ensimmäinen kuori viattoman, pienen lapsen ympärille on syntynyt.

Sitten tulevat kaverit, jotka ehkä kiusaavat lasta jostakin. Lihavuudesta, laihuudesta, vääränmerkkisistä vaatteista, liian siitä tästä ja tuosta, jollain tavalla joukkoon kuulumattomuudesta.

Ensimmäisellä kerralla lasta harmittaa paljon. Sanat sattuvat sydämeen, kipu konkreettisesti koskee. Tilanteiden toistuessa lapsi haluaa alkaa välttää kipua. Jos kiusaamista ei voi paeta, kipua ainakin voi juosta karkuun. Lapsi lupaa mielessään, että hän ei enää itke, hän kyllä kestää. Jokainen tilanne kasvattaa uuden, puuduttavan kerroksen lapsen sisimmän ympärille.

Ihminen kestää pakon alla mitä suurimpia kauheuksia. Selviytymismekanismimme ovat hämmästyttäviä – ja maailman mahdollisten koettelemusten hirveyteen nähden onneksi ovat. Mutta selviytymismekanismia koettelevat sotien, väkivaltaisuuksien ja muiden traumatisoivien tapahtumien ohella myös monet pienet arkiset asiat: se, miten meidät ympärillämme nähdään ja koetaan, ja millaista palautetta muilta ihmisiltä itsestämme saamme.

Elämän Flow - kuoren takana

Kuorta kasvattavat kokemukset, kuten säännöllinen kiusatuksi tuleminen, ja niistä seuraava itsensä mitättömäksi tai arvottomaksi kokeminen sekä puutteellisuuden tai riittämättömyyden tunne, eivät ole maailman mittakaavassa merkittäviä asioita eivätkä tilanteet ehkä reaalimaailmassa näytä pahoilta. (Satuttavinta saattaakin olla piilotettu mitätöinti ja kiusaaminen, johon on vaikea edes puuttua – ratkaisevaa eivät ole ääneen lausutut sanat, vaan äänensävyt, merkitsevät katseet ja pienet manipuloivat teot, jotka antavat ymmärtää, että sinä et kelpaa. Ja tämä ei todellakaan koske pelkästään lapsia…)

Yksittäisen ihmisen elämässä ne ovat suuria tapahtumia. Yksi kerrallaan ne väistämättä pakottavat turruttamaan ikävät tunteet syvälle sisimpään, muuten kipu kasvaisi kestämättömäksi. Aito ihminen katoaa jonnekin, josta häntä on vaikea löytää, ja tilalle tulee tunnoton robotti, joka pyrkii ohjelmoimaan itseään eri tilanteissa niin, että hän miellyttäisi, olisi hyväksytty. Kun puudutuslääke alkaa tehota, se tappaa samalla myös positiiviset tunteet: ilon, riemun, onnellisuuden, rakkauden.

Muistan lapsuudesta ja vielä aikuisiältäkin eri ympäristöistä lukuisia tilanteita, jotka kasvattivat kerroksia minun ympärilleni. Ärsyttävintä on se, että kuori on ensin pitkään itselle näkymätön, sen olemassaoloa ei edes tajua. Sitten kun sen aistii, kerrosten purkaminen ei tapahdu ollenkaan niin nopeasti kuin haluaisi – ja toisaalta purkuhommia haluaisi välttää, koska sitten sattuu taas…

Pelottavinta on oman haavoittuvuutensa tunnustaminen. Kun on vuosia tai vuosikymmeniä esittänyt vahvan roolia, ei ole helppoa myöntää, että edelleen pieni sisäinen lapseni haluaisi välillä itkeä pipiä ja toivoa, että joku ottaisi syliin ja puhaltaisi pipin pois. Toisaalta surullista ja silti samaan aikaan lohdullista on se, että työni puolesta näen näitä pipejä lähes kaikkialla. Harva meistä on rautaa, yleensä meidät on tehty paljon heikommista materiaaleista. Me kaikki tunnemme, monenlaisia tunteita, kaipaamme samanlaisia asioita. Ja silti esitämme, kaikki yhdessä. Melkoinen näytelmä tämä.

Toivottavasti vielä jonain päivänä ulkoinen materiaalinen maailmamme ja ihmisten sisäinen maailma lähestyvät toisiaan niin, että vahvan rooli ei ole ainoa oikea eikä edes tarpeellinen valinta. Vielä parempi olisi, että mitään rooleja ei tarvita. Haavojen, heikkouksien ja huonon olon tunnistaminen ja tunnustaminen on alku niiden paranemiselle sekä todelliselle vahvuudelle, joka perustuu oman itsensä rohkeaan paljastamiseen ja alttiiksi laittamiseen. Maailma, jossa jokainen voisi, saisi ja uskaltaisi olla oma itsensä, ilman kuorta, voisi ratkaisevasti nykyistä paremmin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s