Mielikuvat vs. tosielämä – pois odotusten ja pettymysten vuoristoradasta

En ole kirjoittanut blogiini viime kuussa kuin kahdesti, tässä kuussa tätä ennen en vielä kertaakaan! VOI EI! Mitä sitten? Teoriassa ei mitään. Olenhan päättänyt suhtautua tähän rennosti ja vapauttanut itseni odotuksista julkaisutahdin suhteen.

Hah. Onko asia käytännössä näin? Ei. Kun viikot vierivät ja kirjoitukset pyörivät epämääräisesti mielessä pääsemättä koskaan tänne asti (tai no, tunnustettakoon että välillä menee muutama viikko niin, etten ajattele blogia lainkaan), salaiset odotuskierrokseni alkavat nousta pintaan. Sisäinen puhe kiihtyy: ”pitäisi, johan tässä nyt olisi jo aika, hei kamoon, mikä nyt maksaa?”. Hauska harrastus, eikö?

Mielemme on taitava rakentamaan odotuksia. Näemme silmiemme edessä mielikuvia tunnelmallisesta joulusta, täydellisistä perhehetkistä, ihanteellisista lomapäivistä, tammikuun toisena päivänä alkavasta uudesta liikuntaharrastuksesta, joka jatkuu säännöllisesti kolme kertaa viikossa koko kevään ja jonka myötä olemme kesäkuussa rantakunnossa – onneksi on upeat rantakelit…

Nämä mielikuvat voivat olla yhtä aikaa houkuttelevia haaveita ja toiveita (”koska olisi ihanaa, jos tästä tulisi totta”), mutta myös paineita siitä, että asioiden kuuluu toteutua tiettyjen ihanteiden mukaisesti. Paineet voivat tuntua näkymättömältä mutta vahvalta energeettiseltä siteeltä, joka tekee olosta kireän ja tukalan. Ne monesti konkretisoituvat kuuluisaan pelottavaan ärsyttävään ahdistavaan sanaan: ”PITÄISI”.

Odotusten taustalta löytyy usein massiivisia uskomusjärjestelmiä:
”Jos en jaksa siivota keittiötä joka ilta, olen huono äiti.”
”Jos mieheni ei ymmärrä ostaa minulle joululahjaksi sitä ihanaa korua, hän ei rakasta minua.”
”Jos aloitan uuden harrastuksen tammikuussa, minun täytyy pystyä harrastamaan sitä kolmesti viikossa koko kevään tai muuten olen epäonnistunut eikä koko liikkumisesta kuitenkaan ole hyötyä, ja tällaiseen en varmaankaan pysty, koska olen niin saamaton ja laiska ja tähänkin asti kaikki liikkumisyritykseni ovat epäonnistuneet joten tämäkään ei varmaan onnistu seliseliseli.”

Näin paitsi rakentelemme uskomuksien avulla itsellemme sekä muille odotuksia ja paineita niiden täyttämisestä, pohjustamme myös samalla tulevia pettymyksen tunteita. Pettymystä ei olisi, jos ei olisi odotusta. (Kuten NLP:n kehittäjä Richard Bandler sanoo: Pettyminen vaatii huolellista suunnittelua.) Sitten kun odotuksia on vielä luotu monelle elämänalueelle, elämä saattaa olla yhtä odotusten ja pettymysten vuoristorataa.

Kaikista maailman odotuksista voi olla vaikea päästä eroon – onhan meillä töitä, perheenjäseniä ja lemmikkejä, jotka oikeasti odottavat meiltä jotain. Olisiko silti aika tunnistaa ne turhat odotukset, joita olemme itse luoneet? Leikata siteet, jotka estävät meitä nauttimasta elämästä sellaisena kuin se on, ilman kiiltokuvamaisia odotuksia? Ihannekuvien on tarkoitus inspiroida, ei ahdistaa. Rutiinien ja hyvien tapojen on tarkoitus auttaa, ei luoda paineita.

Tosielämä on niin kauhean harvoin mielikuvien mukainen. Arki on välillä yhtä kaaosta, eikä siinä välttämättä auta, vaikka olisi kuinka yrittänyt ohjelmoida itselleen joka-aamuisen salitreenin, meditaatiohetken, terveellisen aamupalan ja hymyn joka leviää naapurustoon asti. Mutta samaan aikaan kaaoksessa voi syntyä jotain sellaista, jota emme olisi koskaan keksineet suunnitella ja odottaa. Elämää. ❤

Ps. Hyvässä bloggauksessa on AINA mukana joku tosi hieno, itse otettu ja käsitelty näppärästi aihetta tukeva kuva! No, tässä ei nyt ole. Too bad.

Advertisements

4 thoughts on “Mielikuvat vs. tosielämä – pois odotusten ja pettymysten vuoristoradasta

  1. Ha-ha! Kiva kuulla, että joku muukin kamppailee samassa ”bloggaan vain kun huvittaa. Ei tästä mitään paineita. Ja kyllähän sun nyt jo pikkuhiljaa alkaisi olla aika.” ajatusrakennelmassa. Olen mietiskellyt, onko ainakin omalla kohdallani ongelman juuri siinä, että pohjimmiltaan HALUAN kirjoittaa. Mutta on tuhat ja yksi muutakin asiaa, joita HALUAN tehdä. Onneksi nämä nykyisin ovat etupäässä asioita, joita aidosti HALUAN eivätkä kuvailemiasi kuviteltujen ulkoisten odotusten PITÄISI-asioita. Siinäpä sitten pitää vain kylmästi yrittää priorisoida, mitä haluan eniten juuri tässä ja tänään ja olla tyytyväinen siihen, minkä valitsi, kun kaikkea nyt vain ei saa kerralla. Eipä ole aina helppoa. Tilanne on kai sama kuin koirallani, joka toisinaan joutuu tiukan valintatilanteen eteen, ottaako namin emännän kädestä vai päästääkö irti metsästä löytämästään aarteesta: molemmat eivät mahdu suuhun yht’aikaa.

  2. ”Tosielämä on niin kauhean harvoin mielikuvien mukainen.” Niinpä. Mutta toisaalta silti kannattaa työstää silti mielikuviaan, vai mitä? Uskon, että ihminen voi simuloida erilaisia tapahtumia peilisoluillaan, ja tällä leikillä on vaikutusta todellisuuteen. Ihminen voi olla ihmeellinen imaginaario, kokemuksellisen oppimisen tehdas. Vähän niin kuin tämä näyttämö tohtori Parnassuksessa. Oletteko nähneet? Mukavaa joulua ja terkkui Kuhmosta!

    • Kyllä, olen ehdottomasti samaa mieltä että kannattaa ja opetan sitä myös työssäni muille 🙂 mielikuvat vaikuttavat tunnetilaamme ja sitä kautta energiaan, jota värähtelemme, ja sitä kautta ympäröivään todellisuuteen. Eri asia onkin se, kuinka suhtautua tilanteeseen, jolloin mielikuvat ja todellisuus eivät kohtaa. (Ja sehän taas voi johtua monesta syystä… Kuten siitä, että tietoisesti mielessä toivomme jotain mutta emme alitajuisesti usko ansaitsevamme sitä. Vastustava energia on silloin voimakkaampi, ja samalla pettymykseen ja jonkin asian puuttumiseen keskittyminen tuottaa vain lisää pettymystä ja puutetta.)

  3. Niinpä. Mullakin on muuten NLP-tausta, josta käsin lähdin alunperin tutkimusretkelle ihmissieluun :D. Itse nykyään opetan, kuinka sisäiset ristiriitamme voi personifioida kirjoittaen minätiloiksi, ja niiden kanssa voi alkaa käydä keskusteluja. Voimme ristiriidoistamme löytää mahtavan myönteisen muutospotentiaalin. Nykyään olen paremmin virrassa, eli olen valmistautunut, että siellä aina välillä on karikkoja, ja silti elämä jatkuu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s