Sori, tää homma on vielä vähän vaiheessa (ja pysyy)

Elämän Flow - Kaikki on kesken
Juuri äsken putkahtivat kevään ensimmäiset lehdet, ja nyt on taas syksy. Jokainen ilmassa lentävä keltainen lehti pistää kysymään, mitä ihmettä kesälle tapahtui. Se melkein pysähtyi hetkeksi olemaan, mutta ei siihen juuri ehtinyt tottua, kun se oli jo mennyt.

Kuulostaa… elämältä.

Useiden vuosien ajan minusta on tuntunut, että elämässäni on menossa melkoinen myllerrys. Tapahtuu loikkauksia eteen, takaisin taakse, putoamisia ojaan, puskista tulevia ylläripylläreitä. Yleisesti ottaen muutosprosessit tarkoittavat minulle kehitystä hyvästä tai superhyvästä vieläkin parempaan, mutta muutos on joka tapauksessa mielelle jonkinasteinen rasitus. Ja vaikka uusi tuleva olisi kuinka houkuttelevaa, vanhasta luopumiseen liittyy myös tuskaa.

Jatkuvana tilana edellämainittu härdelli saa välillä aikaan epäselvyyden, levottomuuden ja kärsimättömyyden tunteita. Eiks nyt vois vaan välillä hetken olla?

Kun keväällä kartoitin life coachin avulla elämäni eri osa-alueita, kävi ilmi, että kymmenestä osa-alueesta yhdeksässä oli jokin muutosvaihe menossa. Ainoastaan yksi osa-alue tuntui hyvällä tavalla stabiililta. Uskoin tuolloin, että kyllä asiat tulevina kuukausina asettuvat uomiinsa. Mietin, että SITKU näin käy, elämässäni on taas jotain pysyvää.

Ja yhtä pikaisesti kuin kevät vaihtui syksyksi, samaa tahtia mieleni muuttui.

Olen nyt nimittäin ymmärtänyt, että tuskinpa niitä uomia löytyy sittenkään niin helposti, jos ollenkaan. Varsinkin kun on päätynyt henkisen kasvun polulle, jolta pois kääntyminen on mahdotonta, prosessi tuntuu vain kiihtyvän. Kun omat uskomukset ja tapa aistia maailmaa muuttuvat, samalla myös suhde itseen, muihin ihmisiin, omaan tekemiseen ja koko maailmaan muuttuu. Jatkuvasti, väistämättä.

Viime viikkojen oppitunnit ovatkin olleet seuraavia: 1) Kaikki on kesken. 2) Et tiedä, mitä on tulossa. 3) Deal with it. 

Tämän kaiken hyväksymistä opettelen parhaillaan. Että minulla on positiivinen, selkeä ja luottavainen olo silloinkin, kun tulevasta ei ole harmainta hajua, eli… ööö… aina.

Hassuinta on joutua harjoittelemaan hyväksymistä siitäkin huolimatta, että todellisuudessa en edes haluaisi rutiininomaista elämää ja pitkiä muuttumattomia jaksoja. Saman vahvisti äskettäin tähtikarttani tulkinta, jossa todettiin, että ”Älä edes yritä pysähtyä paikallesi, sillä sinut on luotu kulkemaan”. Mutta jostain syystä mieli on oppinut tavoittelemaan tiettyjä välietappeja ihanteellisina olotiloina. SITKU mulla on sitäsuntätä, sitten olen onnellinen. Se ei kuitenkaan ole todellinen toiveeni. Luultavasti haluan muutosta aika pian sitkun jälkeen.

Olisi ihana päättää kirjoitus elämää suurempaan oivallukseen ja neuvoon, kuinka muutoksen hyväksyminen helpoimmin onnistuu. Mutta sori, sen muotoilu on vielä vähän vaiheessa. Ehkäpä kaikessa kaaoksessa muistutus numero 4 on yksinkertaisesti se, että matka ei ole ainoastaan tärkeämpi kuin päämäärä, vaan se on se koko juttu.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s