Ensimmäiset savumerkit ennen loppuunpalamista

Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten, millaisia oireita koin, ennen kuin tajusin, että olen menossa kohti uupumusta.

(Uusille lukijoille tiedoksi, että kävin liiallisen työnteon aiheuttamassa väsymyksen pohjapisteessä 1,5 vuotta sitten. Lisää postauksessa Mene suoraan hyvinvointiin – kulkematta ojanpohjan kautta.)

Hiton hyvä kysymys. Muistan seuraavanlaisia oireita, joita alkoi esiintyä kutakuinkin tässä järjestyksessä:

1) Jatkuva huoli ja pelko siitä, että en tee joka hetki jotain hyödyllistä ja tuottavaa. Koska ”menestyksen eteen täytyy tehdä paljon töitä ja AINA voi tehdä vielä enemmän”, eikö niin? Jos jouduin tekemään jotain, mikä ei edistänyt senhetkisiä tavoitteitani, ahdistuin.

2) Jatkuva huoli ja pelko siitä, että sairastun. Koska olen yrittäjä, ja minulla ei ole sijaista, ja olen siten korvaamaton, ja maailma luonnollisestikin lakkaa pyörimästä, jos en ole pariin päivään työkykyinen.

3) Unihäröt. Aloin heräillä aamuöisin. Valvoin tunnin puolitoista miettien jotain mitättömän pientä työasiaa, sitten nukahdin taas ja heräsin kellonsoittoon aivan tokkurassa. Tai sitten en pystynyt aamulla nukkumaan tiettyä kellonaikaa myöhempään riippumatta siitä, miten myöhään olin illalla valvonut. Stressin vaikutukset uneen eivät välttämättä tarkoita nukahtamisvaikeuksia. Ei minulla ollut mitään vaikeuksia nukahtaa illalla.

4) Alkavan flunssan oireet. Tunsin usein, että olen varmaan kohta tulossa kipeäksi. En yleensä tullut, mutta pelkkä huoli riitti lisäämään stressikierroksia entisestään (ks. kohta 2.). Nyt arvaan, että elimistöni yritti vain kertoa, että mitä jos lepäisit, etkä TAAS menisi iltayhdeksäksi ratsastamaan 12 tunnin työpäivän jälkeen, kuten jo neljänä iltana tällä viikolla. (Tämä on toki vain arvailua.)

5) Satunnaiset itkupotkukohtaukset. Vastoinkäymisten kohdalla saatoin reagoida rajusti. Tuntui siltä, että nyt romahdan. En yleensä raivonnut, itkin vain tolkuttomasti ja epätoivoisesti. Tääkinvielä! Mäenvaanmilläänkestäbyäääh! (Sympatiat lähipiirille, lav juu!)

6) Asiat alkoivat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Pienet asiat muuttuivat yhtäkkiä vuoren kokoisiksi. Pystyin sujuvasti viimeistelemään kirjaa ja perustamaan uutta yritystä, mutta siinä ohessa muun muassa ruokakaupassa käynti sai minut hyvin ahdistuneeksi. Suoriuduin kauppaan aina ennemmin tai myöhemmin, mutta se tuntui käsittämättömän vaikealta.

Yksittäisinä ilmiöinä nämä eivät silloin tuntuneet vielä maailmanlopulta, mutta nyt tajuan, millainen oireiden vyyhti kyseessä on ollut. Näiden kautta päädyttiin hetkeen, jolloin oikeasti romahdin. Kokemuksiin palaaminen ei suoraan sanoen tee oloani kovin hyväksi. Ajattelin kuitenkin, että ehkä joku tunnistaa oireita omalla kohdallaan ja osaa painaa jarrua sekä kääntää kurssia ennen kuin putoaa ojaan.

Mutta nyt keitän kupin teetä ja ajattelen menneiden mörköjen sijaan paaaljon parempia, miellyttävämpiä ja rennompia ajatuksia 🙂


Mainokset

7 thoughts on “Ensimmäiset savumerkit ennen loppuunpalamista

  1. Opiskelin eilen ”personal craziness indexistä”. Kuvaamasi käyttäytyminen ennen loppuunpalamista sopi oikein hyvin eiliseen harjoitukseeni. Onneksi olet itse kyennyt näkemään ja ymmärtämään mitkä tekijät vaikuttavat negatiivisesti. Itse olen hitaasti oppimassa tätä samaa asiaa. Vieläkin käy huonosti välillä mutta toisinaan tulee pieniä voittojakin.

  2. Tutut on oireet; kuin oma vyyhtini, vaikka oman loppuunpalamiseni pohjalla ei ollutkaan liiallinen työnteko, vaan henkinen kasvuympäristö eli matka loppuunpalamiseen on ollut pitkä ja huolella rakennettu. Minulla on lisäksi ollut nippu ”selittämättömiä” fyysisiä oireita sekä sairastuminen ensin yhteen ja sitten toiseen autoimmuunisairauteen eli elimistön hätähuuto korotetulla äänellä eli hidasta, hyvä ihminen. Luonto on viisas.

  3. Jaa, kaikki oireet minulla, toisinaan enempi päällä toisinaan vähempi. Olen vain ajatellut, että kuuluu ruuhkavuosiin tai vaihdevuosien alkamiseen. Lopputyö pitäisi valmistua marraskuulle, mutta jotensakin vaikea on saada mitään aikaiseksi. Kun ei voi tätä elämäntilannetta lopettaakaan, niin mitä tässä pitäisi tehdä.? Vkl:kin on aina täynnä kaikkea fudisturnausta, kirpputoria, sairaan äidin hoitamista, lapsen kanssa laatuaikaa, ja kaikki kotityöt päällle. miesi ei tajua lainkaan, että olen aivan poikki, ihmettelee vaan, kun jos sanoo jotakin ns pahasti, niin minua alkaa itkettää. harmillisinta on kun herään niin aikaisin enkä saa unta tarpeeksi. iltaisin menee reippaasti yli puolenyön kun tulee puuhasteltua niitä näitä. en tajua mennä nukkumaan. nukahdan kyllä aina helposti. Mutta tsemiä kaikille. Hyvä on se, että tiedostaa jo sen, että pitäsi hidastaa tai vain jättää asioita tekemättä ja delegoida. mies siivoamaan ja lapselle enempi vastuuta.

    • Elämänvaiheesta ei voi hypätä kerralla pois, se on totta. Tilanteensa tiedostaminen on hyvä alku. Sen jälkeen on hyvä miettiä, että mikä kaikki ihan oikeasti on pakollista – täyteen aikataulutettu elämä ei toimi pidemmän päälle juuri kenelläkään. Koska siinä kohtaa kun väsymys kasvaa ylisuureksi, sen jälkeen ei enää kykene niihinkään juttuihin, joita aiemmin piti ”pakollisena” – ei vain enää pysty. Vertailun vuoksi: mitä kaikkea pitää jättää väliin ja järjestellä toisin, jos on käsi tai jalka paketissa? Silloin asiat vain TÄYTYY järjestää jotenkin muuten – ja kyllä ne aina kuitenkin järjestyvät. Samaa kannattaa pohtia oman mielensä osalta. Rajojen vetäminen voi tuntua vaikealta, kun ongelma ei ole yhtä selkeä kuin kipsi kädessä, joten siksi minun piti käydä sieltä ääripään väsymyksen kautta… vasta silloin aloin ymmärtää, mitä rajojen vetäminen ja oman hyvinvoinnin priorisointi tarkoittaa ja miksi se on tärkeää. Etten lupaa mitään, että osaan sanoa asioille ei. Ja että kaikki ne menot, joita olen pitänyt välttämättöminä, eivät sitä todellisuudessa olekaan. Nyt ymmärrän, että itsensä laittamisessa (edes joskus) etusijalle, ei ole mitään itsekästä. Jos ei pidä huolta omasta hyvinvoinnistaan, ei sen jälkeen voi tehdä mitään myöskään muiden hyväksi, päinvastoin alkaa itsekin tarvita apua.

      Kovasti tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin samassa tilanteessa oleville! Asioita voi lähteä muuttamaan pieni palanen kerrallaan, niin että ohjat alkavat taas siirtyä elämässä omiin käsiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s