Asiallisuus tappaa

Tulin äskettäin siihen tulokseen, että asiallisuus on kamalan vaarallista. Se tuhoaa maailmasta paljon kivaa ja hyödyllistäkin.

Tässä päivänä muutamana otimme valokuvia tuleville kotisivuilleni, joilla olen esillä valmentajana, kouluttajana ja kirjailijana. Ennen kuvausta minulla ei ollut kovin tarkkaa visiota, mitä kuvilta halusin – ainoastaan ajatus, että otetaan ”asiallisia työkuvia”. Tiedättehän: niitä miellyttävän neutraaleja, jotka eivät ärsytä ketään.

Suunnitelma niin sanotusti kusi. Eipä se nyt varsinaisesti yllätyksenä tullut, mutta viimeistään nyt minulle kirkastui, että olen hirvittävän huono olemaan asiallinen.

020713 005 ST Välillä onnistuin jotenkuten poseeraamaan hillitysti, ja sitten olin taas hivenen liian… jotain.

020713 132 ST
Ja siinä kuvausten lomassa pohtiessani, millaisena haluan ja VOIN kotisivuillani esiintyä, aloin myös miettiä, miten ahtaisiin muotteihin meitä lykätään. Kulttuurimme ohjaa vahvasti siihen suuntaan, ja oma mielemme hoitaa tunnollisesti loput.

”Kouluttajan kuuluu näyttää tuolta.” ”Yrittäjä on sitä ja tätä.” Mietipä, miltä näyttää ja miten käyttäytyy mielestäsi stereotyyppinen urheilukaupan myyjä. Entä kirjastonhoitaja? Tai pankkitoimihenkilö? Mielikuvia on yllättävän helppo muodostaa.

Mutta tarvitseeko näin olla? Miksi oman persoonan parhaita puolia pitäisi verhota ammatillisen kaavun taakse?

En tarkoita sitä, että lääkärin kannattaisi käyttäytyä ja pukeutua tismalleen samalla tavalla töissä kuin baarissa tai että asiakaspalvelija voisi laukoa mielipiteensä jokaisesta asiakkaasta vapaasti ääneen. Jos ihmisen Oma Minä ja Työminä ovat täysin eri planeetoilta, jonkinlainen ammatillinen kaapu on varmasti mainio työasu. Tilannetajua voi ja saa olla ja joitakin sosiaalisia normeja on hyvä noudattaa.

Mutta kuten olen ennenkin todennut, uskoisin, että normeissamme on väljentämisen varaa. Uskon, että liika asiallisuus syö meiltä paljon hyvää. Se tuhoaa luovuutta. ”Hei, sun idea on ehkä vähän liian, hmm, erikoinen.” Lisäksi asiallisuus tappaa ilon. ”Heeeei, nyt ollaan kunnolla, koitetaan olla ihmisiksi!” Kuinka iloinen fiilis on sen jälkeen?

Ennen kaikkea liika asiallisuus vie ihmisistä aitoutta. Kun ylimääräiset särmät ja rönsyt hiotaan pois, ei ihminen enää ehkä ole sitä, mitä hän oikeasti, aidoimmillaan ja parhaimmillaan voi olla. Uskon, että jokainen meistä saa merkittävästi hienompaa jälkeä aikaan, mitä enemmän voi tehdä työtään Aitona Omana Itsenään, linjassa itsensä kanssa. Kuinka hyvä mieli onkaan tullut VR:n konduktöörien kaikkein persoonallisimmista kuulutuksista? Voisiko maailmaan mahtua vähän enemmän asiattomuuksia ja vähän enemmän aitoutta?

020713 265 ST soft_raj


Voi toki olla, että aitous ei vetoa kaikkiin. Mutta tarvitseeko vedota? Asiallinen taas ei välttämättä vetoa keneenkään.

Kun lakkasimme ottamasta ”asiallisia kuvia” ja otimme huviksemme vain ”kuvia”, lopputulos muuttui ratkaisevasti parempaan suuntaan. Myös omat ajatukseni muuttuivat: todennäköisesti kotisivuilleni tulee aika erityyppinen kuva kuin olin alun perin ajatellut. Ei sillä ole väliä, näyttääkö se asialliselta, mutta se tuntuu Minulta.

020713 325 ST




Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s