Jos et lepää nyt, lepäät myöhemmin korkojen kanssa

Elämän Flow - pysähtyminenJatkan suorittamisaiheesta. Jostain syystä se on erityisen lähellä sydäntäni.

Muistan kolme vuoden takaa hetken, jolloin havaitsin, että töitä alkaa olla turhan paljon. Totesin mielessäni silloin, että kyllä vuoden verran rutistaa täydempiäkin päiviä, levätään sitten näiden projektien jälkeen. En levännyt.

Kokemukseni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että ihmisellä levon ja rentoutumisen tarve on vakio. Yksilöiden ja elämäntilanteiden välillä se toki vaihtelee.

Pointti on kuitenkin se, että jos lepäämiseen ei ota aikaa NYT, sama määrä rentoutumista ja lepoa tulee suorittaa (hah :)) joskus myöhemmin. Paitsi tietysti jos stressi on pitkään ehtinyt tehdä tuhoja elimistössäsi, lepo tulee suoritettavaksi korkojen kera. Ja silloin ei välttämättä enää kysytä, onko töissä/firmassa/projektissa/perheessä nyt siihen juuri sopiva hetki.

Esimerkki: 
Jokaiselle voisi olla terveellistä, että päivittäin olisi yksi (1) tunti vapaata aikaa, joka ei sisällä työtä, työmatkoja, kotihommia, omia harrastuksia, lasten viemistä harrastuksiin tai muutakaan tekemistä. Vain vapaamuotoista olemista.

(Laskelma ei perustu mihinkään tutkimukseen eikä sisällä arviota siitä, pidetäänkö viikonloppuvapaita tai vuosilomia vai ei – se on ainoastaan kirjoittajan heitto, että tunti pysähtymistä päivässä on sekä keholle että mielelle äärimmäisen arvokasta. Joskus enemmänkin voisi tehdä terää.)

Sitten elämässä tulee vastaan vuoden mittainen työ-, remontti-, kirjankirjoitus- tai muu rypistys, jolloin päätetään ahkeroida oikein huolella. Tunti pysähtymistä jää huomaamatta tai tarkoituksella pois päivärutiineista.

Elämän Flow - pysähtyminen

Vuoden kuluttua lepovajetta on 365 tuntia. Työviikoiksi jaettuna kyse on melkein kymmenestä (10) viikosta. Kuinka moni on tiukemman vuoden jälkeen levännyt kymmenen viikkoa putkeen (ellei syystä tai toisesta ole ollut pakko)? Niinpä.

Entä kuinka paljon pidemmäksi levon tarve venyy, jos jatkuva stressitila on aiheuttanut muutoksia kehon toimintaan? Siinä ei neljän viikon vuosiloma juuri lämmitä.

Nyt saa älähtää, että tämä on vain ajatusleikkiä. Totta. Tämä on karkeaa arvailua ja mutkien vetämistä suoraksi.

Mutta kaikesta nykyisestä stressi- ja masennusälämölöstä huolimatta epäilen, että emme vielä ollenkaan tiedä, kuinka suuri osa sairauksista ja pahoinvoinnin oireista oikeastaan johtuukaan jatkuvasta stressistä.

Itseltäni tutkitaan parhaillaan kilpirauhasen ja lisämunuaisten toimintaa. On varsin todennäköistä, että pitkäaikaisen stressin tuottama korkea kortisolitaso on saanut aikaan lisämunuaisten uupumista ja kilpirauhasen toiminnan hidastumista*. Kunnollinen treenaaminen ei ole sujunut aikoihin, koska väsyn herkästi ja palaudun hitaasti.

Nyt opettelen olemaan itselleni lempeä, vaikka välillä tuntuu, että tekemiseni tahti on pudonnut murto-osaan aiemmasta. Luulen, että maksan vielä jonkin aikaa korkoja monen vuoden rutistamisesta. Katri, olet tehnyt vähäksi aikaa ihan riittävästi.


*Jos aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen lämpimästi ystäväni Kaisa Jaakkolan kirjoja Hormonidieetti ja Hormonitasapaino.



Mainokset

4 thoughts on “Jos et lepää nyt, lepäät myöhemmin korkojen kanssa

  1. Kiva, kun joku muukin sanoo ääneen, että pitkäaikainen stressi ihan oikeasti sairastuttaa myös kehon eikä kyse ole mistään viattomista pikku päänsäryistä. Kaksi autoimmuunisairautta ennen loppuunpalamistani ja totaalista stoppia hankkineena olen täysin vakuuttunut, että jos olisin osannut kuunnella itseäni, en olisi sairastunut. Olen päivä päivältä vakuuttuneempi, että luonto on pirullisen nerokas. Jos väsymyssignaali ei mene perille, otetaan järeämmät aseet käyttöön. Toisilla näemmä niitä tarvitaan useampia.

    Toiveikkuutta sen sijaan herättää se, että jospa nyt havahduttuani ehkä olen jotakin oppinut ja opettelen koko ajan lisää itseni kuuntelemista. Uskon nimittäin, että luonto osaa myös korjata, jos olosuhteet vain ovat oikeat. Kuka tietää, vaikka etenevä pitkäaikaissairaus, josta ei voi parantua, pysähtyykin nyt tähän ja ajan oloon pääsen lääkkeistäkin. Tämän olen asettanut tavoitteeksi. 🙂

    • Juuri näin, itsekin ajattelin tosiaan aiemmin, että kyllä se tästä sitten myöhemmin… no, ei se välttämättä aivan näin menekään. Stressi todellakin tekee elimistöön muutoksia, joista osa voi olla pysyviä. Luonto on fiksu, kunpa me ihmiset vain osaisimme pysähtyä ja hiljentyä ja ottaa sen antamat merkit tosissaan. Merkkejähän on riittänyt varmasti jo pitkään, ennen kuin ne todelliset pysäytykset iskevät.

  2. Avain fantastinen kirjoitus. Mutkat suoriksi vain! Kuka ottaa 10 viikon loman sen jälkeen kun on rutistanut extra tunnin tai kaksi joka päivä vuoden ajan? Sen päivän kun näkisi että sellainen todella tapahtuisi kenelle vaan.
    Itse olen huomannut että täytyy olla huolellinen päivä ja viikko tasolla. Muuten käy huonosti nopeasti, ja on käynyt huonosti. Yksittäinen Pitkä loma ei ole välttämättä se paras ratkaisu, paitsi silloin kun jo vahinkoa tapahtunut. Päivittäinen hyvinvointi ja sen vaaliminen kaikilla mahdollisilla tavoilla on hyvin tärkeää.

    • Kiitos Risto 🙂 Nimenomaan noin, rentoutuminen ja lepo tulisi huolehtia osaksi jokaista tai ainakin lähes jokaista päivää. Ikävä kyllä tämä on pitänyt omalla kohdalla opetella kantapään kautta… Kun talvella pidin yksittäisen pitkän loman, sain huomata, että kuusi viikkoa lepoakaan ei tunnu vielä juuri missään, kun on painanut hommia aivan liikaa monta vuotta. Kaiken lisäksi omat ajatuskuviot ovat niin hassuja, että sitten siitä meinaa vielä syyllistää itseään… ”Pitäisihän minun nyt olla jo levännyt, kun olen saanut lomailla näin pitkään!” No, ei se aina ihan niin mene.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s