Mutku mä haluun! Entä jos et saisikaan?

Elämän Flow - kodinraivausMuutaman kuukauden tauon jälkeen olen jatkanut kodinraivausprojektia, josta kirjoitin helmikuussa postauksessa Eroon vanhasta – tilaa uudelle energialle. Tällä kertaa mietiskelin raivatessani uuden ostamista. Kun lappaa menemään kassikaupalla tavaraa, jota ei ole vuosiin tarvinnut, alkaa väkisinkin kyseenalaistaa uusien tavaroiden hankintaa.

(Oikeastaan olen suhtautunut ostamiseen kriittisesti jo vuosia, mutta lähinnä siksi, että olen jatkuvasti joko säästänyt jotakin varten tai muuten elänyt tiukemmalla budjetilla. En siksi, että tavara itsessään tökkisi. Nyt se alkoi tökkiä.)

Kotini on täynnä yhtä sun toista, jota olen joskus joko halunnut tai tarvinnut. Mutta jos tavara on vuosia lojunut varastossa, lienee selvää, ettei se enää kuulu kumpaakaan kategoriaan – jos on koskaan kuulunutkaan.

Mitä haluamisen taustalla on? Kun haluan kaupasta jotain, mitä oikeastaan haluan?

Usein kyse ei olekaan materiasta itsestään, vaan sen aikaansaamasta tunteesta. Uusi vaate ei ehkä olekaan vain palanen kangasta – vaan palanen puuttuvaa itsetuntoa, hippunen arjesta kadonnutta iloa ja onnea tai tapa saada hyväksyntää muilta (”Mitä muutkin ajattelee, jos taas menen bileisiin siinä samassa topissa?”).

Seuraavan kerran kun haluan jotain, lupaan miettiä, mikä on todellinen toive sen taustalla. Ehkä hankinnan voi jättää väliin, jos huomaan, että sama tunnetila olisi saavutettavissa ilman ostamistakin.

Kävi tietysti niin, että tämän lupauksen tehtyäni päädyin seuraavana päivänä kauppaan ostamaan uutta. Tarvitsin leivosvuokia ja niitä (tai sopivaa korvaavaa tuotetta) minulla ei ollut.

Kaupan hyllyltä löysin haluamani – ja leivosvuokien vieressä näin silikonisia suklaamuotteja. Minulla oli niitä ennestään kaksi settiä, mutta monesti suklaata tehdessäni olisin kaivannut kolmatta. Olin ajatellut, että joskus ostan kolmannen, ja nyt pitelin käsissäni juuri sitä, mitä olin ”tarvinnut”.

Tällaisina hetkinä tehdään päätökset, jotka ratkaisevat, onko minulla kohta kaapissa taas enemmän mukatarpeellista rompetta. Ja silloin pysähdyin. Tiedän, ettei tämä ole maailmanpelastajien mittakaavassa aivan syöpälääkkeen keksimiseen verrattava oivallus, mutta kysyin itseltäni, että mitä IHAN OIKEASTI tarvitsen.

Minulle kirkastui, että elämäni on tosiasiassa supersuunnattoman onnellista ja laadukasta, jos tarpeeni ovat tuota luokkaa, että ”olisi helpompaa tehdä raakasuklaata, kun olisi kolmas muottisetti”.

Kaipa sitä kahdellakin pärjäisi. Ehkä.

Kuinka tuttua tai mahdollista meille länsimaisille ihmisille ylipäätään on, että olisimme joskus hankkimatta jotakin, mitä haluamme tai ”tarvitsemme”? Entä jos edes joskus opettelisimme olemaan ilman, tai ainakin siirtäisimme hankintaa hieman ja katsoisimme, kannattelisiko elämä meitä jotenkuten eteenpäin ilman uusimpien trendien mukaisia rytkyjä, vipuja ja vempeleitä?

Todellisuudessa onnellisuutemme on kuitenkin kiinni muusta.

En tavoittele minimalismia, mutta parantamisen varaa on siltikin vielä: ostin nimittäin ne leivosvuoat, vaikka olisin varmasti voinut jatkaa elämääni ilman niitäkin. Jätin kuitenkin kolmannen suklaamuottisetin hankkimatta. Ja ensi kerralla bileissä minulla on taas se sama toppi…



Mainokset

3 thoughts on “Mutku mä haluun! Entä jos et saisikaan?

  1. Hei,
    kun Isäni kuoli kuusi vuotta sitten,rahdattiin kaikki hänen tavaransa meille siskojen toimesta:Katotaan sitten myöhemmin!Äitini kuoli puolitoista vuotta sitten,taas sama juttu.Minulla on ulkorakennuksessa varastotilaa,joka pursui kaikenlaista ”tärkeää”,kun oven aukaisi sieltä ei voinut ottaa mitään ilman että kasa tavaraa lojui sikinsokin oven ulkopuolella.

    Lupasin lapsilleni ettei heidän tarvitse säästää tai tyhjentää minun tavaroitani ja varastojani jos vaan ikinä ehdin itse sen tehdä.Kiikuttelin niitä kamoja kirppareille,annoin hyväntekeväisyyteen ja osan pistin kylmästi kaatopaikalle.Siinä samalla tyhjentelin myös omia tavaroitani reippaalla otteella,osan hyödynsin harrastelijataiteeseeni.Säilytin vanhemmistani vain muutaman muiston,jotka eivät suurta tilaa pyydä,lapset saivat ne tavarat jotka halusivat muistuttamaan isovanhemmistaan.Siskot eivät ole kertaakaan kysyneet tai käyneet katsomassa niitä ”ehdottomasti säilytettäviä” tavaroita.

    Paikkoja tyhjennellessäni lupasin myös itselleni olla ostamatta yhtään ainota tavaraa tai vaatetta,ellen todella perusteellisen harkinnan jälkeen,katsottuani tarvetta monelta kantilta,sitä tarvitse.Olen ostanut yhdet kengät rikkimenneiden tilalle!Kun kuljen tuolla kaupoissa katselemassa ihmisten ostovimmaa,huomaan usein heidän silmissään jonkunasteista tyhjyyttä/tyytymättömyyttä valintaan,mutta ostaa pitää.Mietin myös kuinka suurta aukkoa niillä uusilla tavaroilla/vaatteilla me yritämme elämässämme tukkia keinolla millä hyvänsä,kun selvästikkään emme ole siihen tilkkeeseenkään tyytyväisiä?

    Olen elämän rakastaja,itselleni suon tekemisen ilon ja tuskan,rauhallisen ja rauhattoman hetken,otan itseäni kädestä kiinni ja irroitan,noilla konsteilla olen pysynyt itselleni kelpaavana.Kaikkia ei voi miellyttää,kaikesta ei tarvitse tykätä,mutta itselleen pitää olla armollinen ja armahtaa kanssaeläjänsä.Enemmän aitoa elämää oikealla tavalla itse kulekin toivon,ei sitä tavara tuo,pysyvää onnea.

    • Kauniisti kommentoitu, Sissi! Koin samanlaisen elämyksen, kun kaksi vuotta sitten ostin vanhan talon irtaimistoineen – talon, josta ei koskaan ollut heitty mitään pois. Tänne sitten muutti kaksi aikuisella iällään yhteen muuttanutta ihmistä omine irtaimistoineen. Ulkorakennuksia on, jossa varastoida. Ne ovatkin kaikki täynnä. Osasta rakennuksista emme vieläkään edes tiedä, mitä kaikkea siellä on. Ihanko oikeasti tälle kaikelle on muka käyttöä?

      Kun oma rivitaloasuntoni oli myynnissä, asuimme jo täällä. Käytimme niitä kuppeja, lautasia ja kattiloita, jotka olimme jättäneet käyttöömme remontin keskelle. Muut talon tavarat ovat kylmällä vintillä. Kävi mielessä, että eikö tuon rivitaloasunnon voisi myydä saman tien keittiöirtaimistoineen, kun täällä on kaikki, mitä oikeasti tarvitsee. Niin sitä vain kuitenkin kääri kaiken sanomalehteen ja pakkasi laatikoihin. Valtaosa on edelleen siellä pakkaamatta, kun remontti on kesken ja keittiökin tilapäisesti tulevassa olohuoneessa. Kun niitä jonakin päivänä puretaan, niin toivon, että osa purkautuu suoraan myyntiin, eikä enää jää enää vintille ja kaappeihin tilaa viemään.

      Minulle oli iso helpotus viisi vuotta sitten, kun ryhtyin käsityöyrittäjäksi. Odotetusti palkkataso putosi roimasti. Ei enää tarvinnut shoppailla, eikä olisi ollut varaakaan. Uusia vaatteita, työhousuja lukuunottamatta, en muista viiden vuoden aikana ostaneeni. Ei, nyt valehtelen. Ostin kaksi kesätunikaa kolme vuotta sitten, huopikkaat kaksi vuotta sitten ja uudet kumisaappaat vanhojen hajonneiden tilalle vuosi sitten. Joitakin alusvaatteita. Siinä kaikki viiden vuoden aikana. Kirpparille on mennyt isoja kassillisia. Vieläkin on poisvietävää. Jokainen poistunut lasti on ollut helpotus.

      Olen lukenut hiljan villasta kertovaa kirjaa. Kun vaihe vaiheelta miettii, miten paljon vaivaa yhden yksittäisen vaatekappaleen valmistamiseen alusta loppuun oikeasti menee, alkaa arvostaa sitä, mitä on. Vaakakupissa ei yhtäkkiä enää olekaan painoarvoa sillä, miettiikö joku muu sitä, että taas sillä on tuo sama villapaita. Se painaa paljon enemmän, että tämän vaatekappaleen eteen on tehty niin paljon työtä, että se on jokaisen käyttökertansa ansainnut.

  2. Kiitos kommenteista Sissi ja Mari! Tavara tuntuu selvästikin monen elämässä paitsi fyysisenä, myös henkisenä painolastina. Toivottavasti vähitellen asenteet muuttuvat siihen suuntaan, että materialla ei enää paikata henkisiä puutteita. Fyysinen tila ympärillä tuntuu selvästi myös henkisenä tilana ja vapautena ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s