Mitä naapuritkin ajattelevat – ja mitä ihmeen väliä sillä on?

Muistan lapsuudesta auktoriteetin, johon vedottiin lasten kasvatuksessa merkittävästi useammin kuin joulupukkiin.

Tuo mainitsemisen arvoinen taho, johon oli olennaista tehdä hyvä vaikutus, oli nimeltään ”naapurit”.

Kasvatusmenetelmän ydinviesti voidaan tiivistää lauseeseen: ”Mitähän naapuritkin ajattelevat?”. Lause ilmaistaan painokkaasti, kevyesti syyllistäen ja ehkä häpeillenkin, hieman kysyvästi mutta silti enemmän toteavasti. Ikään kuin naapurien ajatukset olisivat jo tiedossa.

Menetelmä toimi monipuolisesti: sekä kannustimena, jolla saadaan aikaan haluttua toimintaa, että nuhteluna ei-toivottujen tekosten jälkeen.

Sovellus samasta ydinviestistä teini-ikäiselle kuuluu: ”Mitähän pojatkin/tytötkin ajattelevat?”.

(Eikä muuten tarvitse olla enää teinikään – poikien ajatuksiin voi kätevästi vedota vielä yli parikymppisenkin naisen kohdalla hänen pohtiessaan elämänvalintojaan. Ilmeisesti minun olisi pitänyt päätöksenteon yhteydessä muistaa olla huolissani siitä, että vieläkö joku huolii minut sen jälkeen. No, eipä tullut mieleenkään.)

Riittävien toistomäärien jälkeen sitä alkaa kummasti uskoa, että a) naapurien (ja poikien) ajatuksiin voisi ylipäätään jotenkin teoillaan vaikuttaa, ja että b) naapurien (ja poikien) minusta muodostamalla käsityksellä olisi jotakin merkitystä. Lopulta sitä huomaamattaan laskee yhteen, että naapurit + pojat = kaikki ihmiset.

Tottakai toimiva yhteiselo vaatii jonkinlaisia sosiaalisia normeja ja niiden noudattamista. Satakymmenenprosenttinen vapaus ja vallattomuus ei välttämättä onnistuisi. Mutta olen sitä mieltä, että monia normeja voitaisiin väljentää. Tähän ei tarvita kansalaisaloitteita – jokainen voi aloittaa omasta mielestään.

Jos lakkaisimme huolehtimasta, mitä muut meistä ajattelevat, ja vastaavasti lakkaisimme tuomitsemasta muita silloin, kun he poikkeavat asteen tai pari omista ihanteistamme, meiltä vapautuisi käsittämättömät määrät energiaa.

Mitä väljemmät mielikuvat meillä on siitä, miten tätä elämää voi elää, sitä vähemmän kuluu aikaa ja voimia toisten tekemisten ihmettelyyn sekä epäonnistumisen ja muilta tulevien tuomioiden pelkäämiseen.

Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset ajattelevat mitä ajattelevat. Jos he haluavat ajatella minusta hyvää, he löytävät siihen syyn. Jos he haluavat ajatella minusta pahaa, siihenkin varmasti löytyy syy. Kyse ei ole minusta vaan siitä, millaisten linssien läpi toinen haluaa katsella minua ja tekojani.

Hassuinta on, että eiväthän muut edes mieti meitä ollenkaan niin paljon kuin itse luulemme. Pikemminkin he miettivät, että mitä me mietimme heistä… Miten olisi, jos ruvettaisiin kaikki miettimään jotain rennompaa ja hauskempaa?

Terveiset naapureilleni, ja pojille tietty! 😉 Tykkään teistä sellaisena kuin olette. Tai vaikka en tykkäisi, niin ei teidän silti tarvitse tehdä mitään miellyttääksenne minua. Minun ei tarvitse tykätä kaikista, ja se on ihan ok. Sama toisinpäin!



Advertisements

6 thoughts on “Mitä naapuritkin ajattelevat – ja mitä ihmeen väliä sillä on?

  1. Hyvä Katri, hyvä flow! Mä tykkään susta, mutta sillä ei ole mitään väliä, kummallekaan meistä 😀 Katotaan huomenna uudestaan ja nauretaan sillekin, mikä lie on vastaus silloin. Vapaus ❤

  2. Puoli vuotta sitten, tuolloin puoli vuotta loppuunpalamisestani, kun alkoi lopultakin tuntua, että tästä vähitellen selviän, eräs tuttavani totesi minulle lyhykäisesti puhelimessa:” Niin, elämä on todellakin paljon helpompaa, kun ei tarvitse piitata siitä, mitä muut ajattelevat.” Mikä viisaus näihin sanoihin sisältyikään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s