Jokainen askel opettaa

Taannoisen ylitreenaamisen jäljiltä olen joutunut pitämään taukoa aktiivisesta urheilemisesta. Se on harmittanut minua paljon. Totesinkin äskettäin ystävälleni hieman tuskaisena, että en edelleenkään pysty kuin kävelemään ja joogaamaan.

Vieressä sattui olemaan oma NLP-kurssilaiseni, joka oli selvästi pitänyt korvansa auki oikealla hetkellä. Hän korjasi: ”Pystyt SENTÄÄN kävelemään ja joogaamaan.”

Hetken hiljaisuus. (Kyllä, Katrikin hiljenee joskus :))

Totta tosiaan – yksinkertainen tilanteen uudelleenmäärittely. Mitä hyvää tilanteessa on? Jos ei tilanteesta (muka) löydy mitään hyvää, niin ainakin voi kysyä, mikä voisi olla vielä huonompaa. Yleensä aika hiton moni asia.

Seuraavana aamuna kävelin tyytyväisenä 15 asteen pakkasessa aamulenkkini ja olin äärimmäisen iloinen jokaisesta askeleesta.

Olen mielestäni melko hyvä soveltamaan itseeni sitä, mitä opetan työkseni muille. Mutta joskus tulee hetkiä, jolloin unohdun ajattelemaan asioita vähemmän tarkoituksenmukaisesta näkövinkkelistä.

Onneksi ympärilläni on ihmisiä, jotka osaavat oikealla hetkellä ajatella toisin. Monet heistä ovat omia oppilaitani 😉 – eikä minulle tuota mitään vaikeuksia ottaa muistutuksia vastaan myös heiltä. En ole valmis, ja tiedän, etten koskaan tulekaan valmiiksi.

Sen sijaan oppimisen mahdollisuuksia on aina. Kuka tahansa, titteleistä ja saavutuksista riippumatta, on loistava opettaja, kun suhtautuu häneen sellaisena.

Moni valmentaja haluaa rakentaa auktoriteettinsa ja asiantuntija-asemansa etäisyyden, kunnioituksen ja jopa pelon tunteiden kautta. Itse uskon siihen, että sekä valmennettava että valmentaja kehittyvät parhaiten, kun ajatukset ja informaatio saavat virrata molempiin suuntiin. Osa oppimisprosessia on avoin keskustelu, joka tuottaa molemmille uusia oivalluksia ja jonka molemmissa päissä on Ihminen isolla I:llä.

Valmentajalla voi olla suunnattomasti annettavaa, vaikkei hän olisikaan kiivennyt erityisen korkealle jalustalle. Sanoille saa painoarvoa ilman pelkoa ja perkeleitäkin, kun viesti itsessään on vakuuttava ja tulokset puhuvat puolestaan.

Sen sijaan siinä vaiheessa, kun valmentajalta loppuvat nöyryys ja kehittymisen halu, hän todennäköisesti pitää valtaistuimestaan kiinni korostaakseen egoaan, oman asemansa menettämisen pelossa – ei toimiakseen oppilaidensa parhaaksi.

Opin jatkuvasti jotakin uutta kaikilta valmennettaviltani. Olen heille äärimmäisen kiitollinen jokaisesta askeleesta. Lupaan antaa takaisin niin paljon kuin ikinä osaan.



Advertisements

2 thoughts on “Jokainen askel opettaa

  1. Kiitos jälleen hyvästä artikkelista! Olen itse oppinut myös, että nöyrällä asenteella voi oppia uutta ihan keneltä tahansa ja siten kehittää itseäni, kun vain pitää mielensä avoinna. Itselleni viimeisin muistutus tästä oli, kun opin koiraltani(!) asian, josta minulle on ollut hyötyä omassa työssäni. Olen käsityöläinen, ikkunaentisöijä eli korjaan käsityönä vanhoja ikkunoita ja ovia.

  2. Eläimet ne vasta ihmeellisiä opettajia ovatkin 😉 ❤ Kolmen vuoden yhteinen taival hevoseni kanssa on yksi arvokkaimpia asioita elämässäni… puhumattakaan lukuisista vuosista viisaiden koirien kanssa. Tämä voisi olla jossain kohtaa ihan oman postauksensa aihe!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s