Henkinen kasvu sucks!

Elämän Flow - henkinen kasvuSiis voi että tämä henkinen kehittyminen on välillä arvatkaa-mistä-ja-kuinka-syvältä.

Elämä oli helpompaa joskus aiemmin. Silloin, kun ei ollut kaiken maailman asioista niin tietoinen. Silloin, kun ei tarvinnut ottaa vastuuta ajatuksistaan.

Jos oli paska fiilis, sen kun haukkui ulkoiset olosuhteet. Ei tajunnut, että voisi tai pitäisi ehkä itse muuttaa jotakin. Eihän ihminen nyt voi muuttua! Mä nyt vaan oon tällainen – vai miten se nyt menikään?

Sitten elämä ja sisäinen ohjaus yhdessä veivät tälle tielle. Enkä ole vielä keksinyt ainuttakaan paikkaa, jossa pääsisi tekemään U-käännöstä. Ne ovat tällä reitillä kokonaan kiellettyjä.

Ketuttaa sekin, että nopeusrajoitukset ovat aika tiukat. Ihan sama, köröttääkö edellä joku vai ei – kiihdytyskaistaa ei ole edes olemassa ja täällä mennään juuri sitä tahtia kuin auto suostuu kulkemaan. Välillä se köhii kamalasti.

Ei voi tehdä muuta kuin ajaa eteenpäin ja katsoa, mitä vastaan tulee. Eniten raivostuttaa se, että tällä reitillä kaikki maisemat ja kuopat tiellä ovat itse asiassa peilejä, jotka heijastavat jotakin minussa. Tunnustettakoon, että kuvat eivät aina miellytä. Argh.

Jotta ne alkaisivat miellyttää, täytyy muuttaa jotakin. Muutos tuntuu usein vähän epämukavalta. Tai no, vähän ja vähän 😀

Voihan sitä toki olla muuttumattakin. Siinä tapauksessa sama töyssy ilmestyy tiehen uudestaan ja uudestaan, kerta kerralta isompana. Joka kerta tärähtää vähän enemmän, kunnes jonain päivänä matka tyssää siihen kokonaan.

Kun olin pieni, jalkojani särki usein iltaisin ja öisin. Äiti sanoi, että ne ovat kasvukipuja. Minusta tulikin lopulta aika pitkä. Toivon, että tämänhetkiset kivut tarkoittavat, että olen joskus myöhemmin vielä valtavan paljon onnellisempi kuin nyt. Ja olen sentään nytkin tosi onnellinen.

Voi vitsit että elämä on paljon parempaa nykyään. Kun olen tietoinen siitä, että ajatukseni ovat minun vallassani. Kun tiedän, että jokainen hetki on mahdollisuus kasvaa, ja sen myötä voin tehdä tästä matkasta entistäkin paremman.

Sanoinko jo, että rakastan tätä? 😉 ❤



Mainokset

5 thoughts on “Henkinen kasvu sucks!

  1. Tää on kyllä niin totta, välillä tuntuu, että olisi vaan niin paljon helpompaa jäädä rypemään omaan pahaan mieleen sen sijaan että tekisi asialle jotain. Mutta kuinka paljon mukavampaa elämä sitten onkaan, kun vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja hoitaa sen pahan mielensä pois 🙂 Taas seuraavaan kertaan asti 😀

  2. Elämä on matka ja niin on minun raivausprojektini henkisen kasvun matka. Yllätyksiä joka saralla. Aina omista huomioistaan ei pidä, mutta niissä on oppimisen mahdollisuus.

  3. Kiitos taas tästä. Itse olen myös omalla tasollani näitä pohtinut. …ja tällä hetkellä yritän hidastaa ja huokaista ja huomata nauttia kaikesta siitä, mitä nyt on. Kiirehtimättä eteen tai murehtimatta/kaipaamatta taakse. Kuitenkin juuri nyt on elämän paras hetki. …ja kuinka vaikeaa se hidastaminen onkaan.

  4. Tuntuu olevan aika hurjaa vuoristorataa, tämä matka omaan itseen. Minulla on nyt jotakuinkin tasan vuosi loppuunpalamisestani tai romahduksestani, kuten mieluummin asian ilmaisen. Juuri nyt tuntuu, että olen jälleen pisteessä nolla, mutta jos raaputan pintaa vähän tarkemmin, niin ainakin fyysisesti toipuminen on edennyt ja välillä on ollut parempia jaksoja. Ja enpä olisi vuosi sitten arvannut, millaiselle matkalle tuli lähdettyä, joten eiköhän henkiselläkin puolella olla menty eteenpäin. Kun omalla kohdallani olen rakentanut uupumustani käytännössä lapsuudestani asti, niin tuskinpa siitä sitten ihan noin vain muutamassa kuukaudessa toipuu.

    Voimia ja kärsivällisyyttä meille kaikille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s