Hyvä päätös säästää energiaa (ja tappaa sokerihiiren)

Päätin tammikuun lopussa, etten puoleen vuoteen syö valkoista sokeria. Ajatusten ja kodin raivaamisen ohella kehonikin saa osansa elämäni suursiivouksesta 🙂

Mistä moinen? Olen jo 5,5 vuotta syönyt vähähiilihydraattisesti, mikä on tarkoittanut sitä, että sokeri on ollut muutenkin karsittuna vähiin. En kuitenkaan ole ollut nollalinjalla. Synttäreillä ja kylässä olen syönyt kakkua, ja sokerilla makeutettua tummaa suklaatakin olen kiskonut oman osuuteni. Näillä satunnaisilla joustoilla on ollut sitten omat vaikutuksensa hyvinvointiini.

”Kohtuus kaikessa” olisi kiva ajatus, mutta minun ja sokerin kimurantissa suhteessa se ei toimi. Olen aina ollut makeanhimoinen – kun elimistöni saa hieman sokeria, se huutaa välittömästi lisää. Makeanhimon saavat aikaan myös peruna, riisi ja ruisleipä. (Jos olen haukannut tallilla palan hevoselle kuivatusta leivästä, niin viimeistään kotiin päästessäni olen ollut aivan tuskainen, että pakko saada jotain makeaa!)

Elämän Flow - sokerihiiriEnnen VHH-aikaa vietinkin melkein 30 vuotta elämästäni niin, että kävin päivittäin keskustelua itseni kanssa, milloin voi ja saa syödä jotakin makeaa ja koska voisi antaa itselleen luvan herkutteluun ja mähän en oo kahteen päivään syönyt mitään hyvää joten eiks nyt jo vois… Keskustelu vaimeni selvästi VHH:lle siirtymisen myötä, mutta usein kun joustan ja syön sokeria, päädyn hetkeksi samaan kierteeseen. Ja jatkuva väittely sisäisen sokerihiirensä kanssa on kuluttavaa.

Eräs tällainen kierre johti Hyvään Päätökseen. Olin ystäväni kanssa matkalla, jossa oli – argh! – täysihoito. You know, kaikki kuuluu hintaan, joka aterialla. Ilmainen jälkiruoka oli yhtäkkiä kuin joskus nuorempana ilmainen alkoholi – sitä on kauhean vaikea jättää väliin. Ihan kuin herkut syömällä maailmasta loppuisivat.

En ollut reissussa ainoa, jota asia mietitytti. Muutaman päivän kuluttua ystäväni heitti ajatuksen, että voisihan sitä olla vaikka puoli vuotta ilman valkoista sokeria. Tartuin ideaan heti. Mietin, mikä estäisi minua. Vastaus oli, että ei mikään. Houkuttelin ystävänikin mukaan, ja aloitimme välittömästi.

Mistä tiedän, että onnistun? Ajatus tuntui heti houkuttelevalta ja omalta. Hei, just tätä mä haluan! Tavoite on vahvasti arvojeni mukainen: tiedän, että se on hyväksi henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnilleni, tukee muita tavoitteitani ja sopii yhteen kaikkien elämäni osa-alueiden kanssa. (Satunnaisista sosiaalista tilanteista tiedän selviäväni vähällä. Jos joku loukkaantuu, koska en ota jotakin tarjottavaa, ongelma on hänen mielessään, ei minun. Minulla on lupa laittaa terveyteni etusijalle.)

Haaste on myös riittävän suuri. En olisi innostunut lainkaan kuukaudesta tai kahdesta – mutta haluan ehdottomasti tietää, miten hyvät vaikutukset näin pitkällä jaksolla on terveyteeni ja miten positiivisesti kokeilu vaikuttaa loppuelämääni (kuten Anthony Robbins sanoo: You need to have big enough WHY to reach your goal). Hyvä tavoite kannattaa muotoilla positiiviseen muotoon, jotta mieli voi suunnata sitä kohti. Niinpä visioin itseni hyvinvoivana ja terveenä tekemässä hyvinvointia lisääviä ruokavalintoja.

Heti päätöksen tehtyäni tunnistin hyvän päätöksen aikaansaaman huippufiiliksen. Hyvästä, itselleen sopivasta tavoitteesta saa jo sellaisenaan hurjasti potkua. Lisää positiivisia vaikutuksia alkoi ilmetä vielä samana päivänä. Kun neuvottelutilanteita sisäisen sokerihiiren kanssa ei enää tullut, pohtimisesta alkoi säästyä valtavasti energiaa. Yhtäkkiä sokeriherkut olivat kuin kaverien poikaystävät: Vaikka ne olisivat kuinka houkuttelevia, ne vain ovat off the table. Ei niitä ajatella sillä tavalla.

Kuukautta myöhemmin olo on kevyempi ja parempi, vatsa litteämpi. Sokerin ohella viimeiset vehnän rippeet ovat jääneet ruokavaliostani – aiemmin olen joustanut valkoisten jauhojen suhteen yleensä sokeriherkkujen yhteydessä. Nyt kun en syö sokeria, eipä tarvitse syödä vehnääkään. Hedelmien käyttöäkin olen vähentänyt entisestään. Herkuttelen itse tekemälläni raakasuklaalla ja smoothieilla, jotka makeutan hunajalla tai stevialla. Pari kertaa olen maistanut jotakin palmusokerilla makeutettua. Mutta kun saa varsinaisesta ruuasta riittävästi ravinteita, hyviä makuja ja energiaa, herkkujen tarve vähenee selvästi.

Tämä ratkaisu auttaa minua muistamaan muissakin valintatilanteissa kauaskantoisen kysymyksen, olenko tekemässä hyvää vai huonoa päätöstä. Mitä valintani pitkällä tähtäimellä saa aikaan? Nyt tiedän taas, miten mainiolta hyvä päätös tuntuu ja mitä kaikkea hyvää siitä seuraa. Mietin jo, millainen voisi olla seuraava terveyttä edistävä päätökseni – sehän menisi sujuvasti tässä samassa flow’ssa 😉 Mikä voisi olla Sinun?


Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s