Mitä möröille tehdään – ja muita ajatuksia itsensä kehittämisestä

Itsensä kehittämisen kentältä löytyy monenlaisia ”koulukuntia”. Noin kuuden vuoden aikana, jotka olen tällä hiekkalaatikolla leikkinyt, ajatukseni ovat jalostuneet monella tapaa – jotkut suorastaan päinvastaiseen suuntaan kuin alkuvuosina.

(Turha lienee todeta tässä kohtaa, että opit on tietysti haettu sen kuuluisan kantapään kautta ;))

Viime kuukausina olen pohtinut omaa filosofiaani erityisesti kahdesta näkökulmasta:

1. Kun aloin lukea self development -kirjallisuutta, tartuin ensimmäisenä lähestymistapaan, joka minuun silloin vetosi eniten: minkä tahansa tavoitteen saavuttaminen on mahdollista, kun oikein haluaa ja tekee riittävästi töitä. No, minähän tein. Venyin, motivoin itseäni, päätin tsempata lisää, venyin vielä vähän ja pinnistelin väsymyspisteiden ja vastoinkäymisten yli.

Sainkin aikaan yhtä sun toista. Saavuttamiseen jäi suorastaan koukkuun. Halusin koko ajan enemmän. Lopputulos oli, kuten olen kertonutkin, suurensuuri väsymys. (Lisää postauksessa Mene suoraan hyvinvointiin – kulkematta ojanpohjan kautta.)

Nyt en enää usko, että paras tapa edetä olisi painaa koko ajan täysillä. Jatkuva fyysisen ja/tai psyykkisen suorituskykynsä rajalla toimiminen on valtavan kuluttavaa. Jos painaa aina vain lisää kaasua, on vaikeampi pysyä tiellä. Ennemmin tai myöhemmin ohjaus karkaa käsistä.

Sen sijaan kun silloin tällöin hidastaa tai suorastaan pysähtyy, voi tutkailla karttaa ja tarkistaa, onko määränpää varmasti oikea. Ehkä olen jopa saattanut matkan varrella muuttaa mieleni siitä, minne haluan huristella. Ongelmanratkaisukyky ja luovuus paranevat ja tekemisen ilo lisääntyy, kun mieli saa välillä tyhjää tilaa asioiden välille. Sitten onkin taas kivempi kiihdyttää vauhtia!


2. Toinen keskustelua herättävä kysymys tuntuu olevan se, kuinka suhtautua negatiivisiin asioihin. Selfdev-sektorin perustuslaki on Law of Attraction eli vetovoiman laki: vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet. Mitä enemmän kiinnität huomiota hyviin asioihin elämässäsi, sitä suuremmaksi niiden merkitys kasvaa. Tämä periaate on tehnyt omasta elämästäni ratkaisevasti parempaa kuin koskaan ennen.

Mutta miten suhtautua ei-ihan-niin-hyviin asioihin?

Kyllä, niitäkin on – myöntää ne itselleen tai ei. Sekä ikäviä tunnetiloja että vähemmän toivottuja ulkomaailman olosuhteita.

Toiset haluavat sulkea möröt kellariin ja unohtaa ne sinne. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että elävältä hautaaminen on hankalaa. Mörkö kolkuttelee jossakin, kunnes se jossain vaiheessa rynnistää ulos. Paljon vihaisempana kuin se alun perin olikaan…

Mielestäni negatiivisten ajatusten ja tunteiden tunnustaminen on parempi vaihtoehto kuin niiden olemassaolon kieltäminen.

Kun mörkö nostetaan päivänvaloon, edes omassa mielessä, se ei tavallisesti näytä niin pelottavalta kuin pimeässä kellarissa. Erilaisten tunnetilojen hyväksyminen saattaa jo sellaisenaan lieventää ne olemattomiin. ”On ihan ok, että minusta tuntuu nyt tältä.” Hyväksyntä saa aikaan rentoutta, rentous antaa mahdollisuuden ratkaisuihin. Vastustus aiheuttaa vain lisää jännitettä. Ja ongelmaa on erityisen vaikea ratkaista, jos sitä ei ole olemassakaan…

Painolasti kevenee entisestään, kun ilmaisee asiansa sanallisesti tai muun luovan tekemisen kautta, esimerkiksi kirjoittaen tai toiselle puhuen. Ihmisen sisällä on jotakin, joka haluaa päästä ulos. Tunteen ilmaiseminen auttaa jäsentämään ajatuksia, ja ongelman ratkaisun avaimet voivat löytyä kuin itsestään. Tunnistatko tämän hetken: ”No nyt kun sanoin tämän ääneen, niin nythän mä vasta tajuan, että…”?

(Arvatkaa miksi minusta on ihanaa pitää blogia? ;))

Ajoittaisten huonojen tunteiden ja asiantilojen myöntäminen sekä niihin ratkaisujen hakeminen ovat täysin eri asioita kuin ongelmien loputon märehtiminen tai paskassa piehtaroiminen. Hetkellinen ikävä ajatus ei tee sinusta negatiivista ihmistä tai huonompaa itsesi kehittäjää. Se vain kertoo, että olet ihminen.

Edelleen sitä voi pääsääntöisesti kiinnittää huomiota kaikkeen hyvään niin ulkoisessa kuin omassa sisäisessäkin maailmassaan. Siihen vain on helpompi keskittyä, kun möröt eivät huutele kellarissa 🙂


Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s