Eroon vanhasta – tilaa uudelle energialle

Tässä elämäni melko suuressa myllerrysvaiheessa yksi tärkeä teema on luopuminen ja puhdistautuminen, niin mieltä haittaavista ajatusmalleista ja toimintatavoista kuin kehoa kiusaavista myrkyistäkin. Osana emotionaalisen kuorman purkamista haluan puhdistaa kotiympäristöni ja luopua energiaa vievistä tavaramääristä.

Oikeastaan minulla on jo kymmenen vuoden ajan ollut menossa enemmän tai vähemmän jatkuva kodin raivaaminen rojusta. Olen myynyt tavaraa kirpputoreilla, välttänyt uuden ostamista (jos ei lasketa heikkouttani, kirjoja!) ja keskittynyt käyttämään vanhaa. Nyt olen kuitenkin alkanut kaivata ympärilleni erityisen paljon tilaa ja uutta energiaa, joten olen aloittanut perusteellisen raivauksen.

Päätin antaa itselleni projektiin kunnolla aikaa – loppuelämän. Tämän ei tarvitse tulla valmiiksi. Riittää että muutan ympäristöä pienin askelin paremmaksi. Siivoan hyllyn tai kaapin silloin tällöin.

Elämän Flow - kodin raivaus 3Aloitin keittiöstä. Jo ensimmäisen puolen tunnin aikana ehdin pohtia vaikka mitä. (Muutakin kuin että mistä helkkarista minulle on tullut tällaisia kultakristallihärpäkekynttilänjalkoja!)

Periaatteessahan siivoaminen on helppoa. ”Tarvitsenko tätä?” ”Kyllä, säilytän sen” tai ”En, heitän pois”. Mutta käytännössä se ei ole.

Tavara ei ole vain tavara, vaan paljon muutakin. Ihmismielen kanssa työskentelevänä minua kiinnostaa erityisesti tavaroihin kytkeytyvä energia. Mitä se on? Miksi kaapissa odottava kynttilänjalka vaikuttaisi minuun millään tavalla?

Tavara on ehkä saatu joltakin lahjaksi. Lahjan näkeminen voi herättää sen antajaan liittyvät tunteet. Sinun on ehkä toivottu käyttävän esinettä – mutta et välttämättä olekaan täyttänyt antajan odotuksia. Lahjasta luopuminen voi tuntua henkilökohtaiselta loukkaukselta sen antajaa kohtaan. Entä jos tavaraan ei suhtautuisikaan symbolina kyseisestä ihmissuhteesta vaan pelkkänä tavarana?

(Onneksi en edes muista, mistä kynttilänjalat ovat peräisin. Epäilen hieman vanhempaa polvea. Jos nuo miellyttävät silmääsi, niin ota yhteyttä. Hinnasta VARMASTI päästään sopimukseen.)

Tavaroihin voi liittyä (muun muassa mainoksista opittuja) uskomuksia: ”Kun haluat pitää huolta kunnostasi, omistat kaapillisen liikuntavarusteita.” Jos tiedostamattomassa mielessäsi on tällainen ajatus, et tietenkään voi luopua sykemittarista tai tasapainolaudasta, joita et ole käyttänyt vuosiin – vaikka oikeasti liikkuisit mieluummin ilman mitään vimpaimia.

Elämän Flow - kodin raivausKun löysin kaapista kuplamuovikirjekuoria vuodelta 2003, huomasin, että uskomukset voivat liittyä myös tavaroiden säilyttämiseen. Supersäästäväiset sukupolvet ovat opettaneet, että mitään ehkäjoskustarpeellista ei ikinäkoskaanmilloinkaan voi heittää pois. Sen vuoksi postipakettien ympärillä olleita kääreitä säilötään – kuten minä olen näköjään tehnyt kymmenen vuotta. Samalla energiaa sitoutuu paitsi tavaraan, myös muualta omaksuttuun ajatusmalliin, joka estää minua toimimasta niin kuin itsestäni tuntuisi hyvältä. Lopulta heitin pakkausmateriaaleja pois viisi kassillista, säästin kolme 🙂

Vaikeinta luopuminen voi olla, jos tavara liittyy ihmisen identiteettiin. Vaikka ei juuri nyt tarvitsisi jotakin, omistaminen voi olla signaali siitä, että on tietynlainen ihminen. Itse en esimerkiksi antaisi nyt pois kouluratsastussilinteriäni, vaikka en tällä hetkellä edes käy säännöllisesti ratsastamassa. Silinteri on kytköksissä sisäiseen kilparatsastajaani ja odottaa hetkeä, jolloin käyttäjä hankkii uuden hevosen. En tiedä tuleeko sitä, mutta luvattakoon tässä, että jos en ole kol… viit… kymmeneen vuoteen palannut radoille, myyn silinterin pois 🙂

Vanhasta kiinni pitäminen voi antaa potkua tulevaisuuden haaveille. Monella lienee kaapissa tavoitefarkkuja, joihin mahtuu parin kolmen kilon päästä 😉 Eri asia on, antaako tällainen tavoite energiaa vai viekö se sitä. Joskus on vapauttavaa päättää, että nämä vaatteet ja haaveet ovat mennyttä – nyt tehdään jotain muuta, jotain uutta. Katsotaan siis, luovunko jossain kohtaa silinteristä. Ehkä vaihdan sen lännenratsastajan stetsoniin tai maastoilijan megatalvihaalariin…

Elämäänsä sopivien tavaroiden valitseminen ja säilyttäminen tarkoituksenmukaisella tavalla edellyttää joskus suunnittelua ja luovia ideoita. Oma elämäntyyli saattaa vaatia jotakin erityistä, mihin säilytystilamme eivät välttämättä veny. Oma akuutti säilytyspulmani koskee tyhjentyneitä lähdevesipulloja. Haen juomaveteni lähteestä, ja sitä mukaa kun vettä kuluu, tyhjät pullot lojuvat tiskipöydällä niin kauan, että haen uuden satsin vettä ja pullot siirtyvät täysinä jääkaappiin. Mutta nyt alkaneen raivauksen myötä niillekin varmasti löytyy paikkansa!

Lupaan raportoida myöhemmin, miten projektini etenee.

Ps. Parit tosi kivat farkut etsivät kotia!


Jos kodin järjestäminen kiinnostaa enemmänkin, niin ihana ystäväni ja taitava ammattijärjestäjä Sandy Talarmo kirjoittaa aiheesta huomattavasti minua monipuolisemmin sivuillaan http://www.sandytalarmo.fi. Mutta minunkin piti näköjään saada avautua asiasta 😉


Elämän Flow - kodin raivaus 2
Huomasin siivouksen lomassa, miten uskomukset hidastavat ongelmanratkaisua. Olen tuskaillut, että minulta usein loppuvat haarukat ja lusikat ennen kuin pyöräytän tiskikoneen. Samaan aikaan olen miettinyt, että kaapissa lojuvat mummolta saadut hopea-aterimet voisi laittaa kiertoon, kun niitä on käytetty kymmenen vuoden aikana vain kerran. Lopulta tajusin laskea yhteen 1+1 ja totesin, että juhlaversiot VOI ottaa päivittäiseen käyttöön. Mitä sitten vaikka ovat kultareunuksiset, ne ovat oikeastaan aika hauskat. Ja näin on kaksi ongelmaa ratkaistu kerralla…



Advertisements

2 thoughts on “Eroon vanhasta – tilaa uudelle energialle

  1. Ostimme puolitoista vuotta sitten irtaimistoineen vanhan talon, johon käytännössä muutimme asumaan ennen kuin kaupungissa tuolloin myyntiin laitettu rivitaloasunto oli tyhjennetty. Hieman oli motivaatiovaikeuksia lähteä sinne muutaman kuukauden jälkeen pakkaamaan tavarat keittiön kaapeista, kun tajusi, että olen nämä kuukaudet vallan mainiosti pärjännyt ilman mitään, mitä siellä on ja etten oikeasti tarvitse sieltä mitään. Hamsteri, kun on, ne kaapit tyhjennettiin muuttolaatikoihin ja laatikot odottavat edelleen purkamista vintillä, koska tuleva keittiömme ei ole valmis. Kyllä sekin päivä vielä joskus tulee, kun olen valmis luopumaan tavarasta reippaammalla kädellä. Selvästi olin ja olen vieläkin kiinni vanhoissa toimintamalleissani, kuten osuvasti asian ilmaisit. Toistaiseksi raivaamme tilapäiskeittiömme (josta joskus tulee olohuone) tasoja ja niille vuoden aikana kertynyttä valtaisaa määrää lähinnä paperiroinaa ja lehtiä. Jostakin on hyvä aloittaa ja onnistunut muutos tapahtuu pienin askelin. 🙂

  2. Tuollainen muutaman kuukauden säilöminen on erittäin hyvä testi, mitä ihminen todella tarvitsee 🙂 Mutta kyllä tässä on itsekin saanut askel askeleelta opetella, miten luopua vanhasta, sekä toimintatavoista että tavaroista. Vähitellen sitä oppii ja sitten uskaltaa heittäytyä koko ajan enemmän 🙂 Pienin askelin täälläkin siivotaan, mutta joka hetki tuntuu paremmalta ja paremmalta! Tsemppiä raivaukseen 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s