Elämässä(ni) on oikeastaan kyse…

Eräänä aamupäivänä retriittimatkani loppupuolella istuin naapuriresortin terassilla, lipitin limemehua ja söin tonnikalasalaattia. Yhtäkkiä mielessäni kirkastui, mikä minulle elämässä on olennaista – kaksi tärkeää asiaa.

(Oivaltaminen on ehkä yksi maailman parhaita asioita. Vaikka oivaltaisikin jotain tosi simppeliä, kuten minä nyt… mutta usein parhaat asiat ovat yksinkertaisia. Blondin elämä on helppoa ;))

Mitkä ne kaksi olennaista asiaa sitten ovat?

Ensinnäkin haluan löytää omimman energiani. Mikä minä olen, mitä haluan, miksi olen olemassa?

Tämä on mielenkiintoinen mutta kiperä haaste. Meidät on kyllästetty tehokkaasti uskomuksilla siitä, mikä meille on mahdollista, mikä on hyväksyttävää ja mikä on yleisesti tavoiteltavaa. Kotona, koulussa ja mediassa on opetettu, miten asiat ”oikeasti ovat”, vaikka tosiasiassa ne eivät usein ole siellä päinkään.

Sen sijaan missään ei ole opetettu itseensä tutustumista – that really, really, really sucks! Päinvastoin, usein vielä aikuisiälläkin ympäristö jatkuvasti kertoo meidän puolestamme kaiken sen, mitä me olemme ja mistä meidän olisi syytä pitää.

Ystäväni mainitsi tässä yhteydessä tunnetun kuvanveistovertauksen: kun Michelangelolta oli aikoinaan kysytty, miten hän osasi veistää patsaasta vaikkapa hevosen näköisen, hän oli sanonut vain ottavansa pois kaiken sen, mikä ei ole hevosta.

Tämä pätee myös itseensä tutustumiseen! Aivan samalla tavalla minä haluan veistää itsestäni kaiken sen, mikä ei minuun kuulu. Lohduttava ajatus on, että se todellinen minä on jo olemassa 🙂 Jokaisen pois hakatun rajoittavan uskomuksen ja tarkoituksenmukaisempaan vaihdetun ajatusmallin jälkeen olen lähempänä sitä, mitä haluan olla.

Toiseksi haluan löytää elämääni (lisää) ihmisiä, asioita, paikkoja ja tekemisiä, jotka ovat energiani kanssa samalla taajuudella. Niiden tunnistaminen on jo mielestäni helpompaa: riittää, että kuuntelen itseäni.

Sydämeni kyllä kertoo, olenko minulle oikeiden ihmisten kanssa, oikeassa ympäristössä, tekemässä minulle parhaiten sopivia asioita. Oikeisiin asioihin liittyvät mielikuvat ovat kirkkaita ja valoisia, niitä ajatellessa ja tehdessä olo tuntuu kevyeltä ja energiseltä, sisäinen ääneni sanoo, että juuri tätä minun kuuluu tehdä.

Oikeastaan elämän tiivistämisessä näihin kahteen kohtaan ei ollut mitään maata mullistavaa – ja minun maailmassani kuitenkin oli. Olin tästä kirkkauden hetkestä onnellinen. Oivallus on ihanan ympäripyöreä mutta helpottava: minulla on elämääni ohjenuora, joka samaan aikaan on silkkaa vapautta.

Nämä kaksi vaihetta eivät ole perättäisiä, vaan molemmat ovat meneillään limittäin ja lomittain jatkuvasti. Elämä ei ole yksisuuntainen tie ”loogisesta askeleesta” toiseen, vaan voin kulkea erilaisia polkuja tuntemusteni mukaan. Jos ja kun muutun, voin valita elämääni uusia asioita, jotka tuntuvat kulloinkin parhailta.

Tästä minun matkassani on kysymys.

Elämän Flow oivalluksia elämästä
Retriittiretkeni ja valitsemani matkakohde veivät minua ison askeleen eteenpäin. Kohtasin monenlaisia ihmisiä ja tunnelmia, herkistyin selvästi huomaamaan, milloin minulla oli hyvä olla – ja opettelin sanomaan muille asioille EI.


Mainokset

3 thoughts on “Elämässä(ni) on oikeastaan kyse…

  1. Aivan ihana ajattelu maailama..se vaan pitää hoksata,,jossain vaiheessa..

    muille avartu maailma kun menetin äitini,,vähän aikaa sitten,,
    Nyt on miun aika elää ja nauttia:))

  2. Teen ihan samaa kipeää matkaa omalla suunnallani. Omat vanhempani elävät, joten joudun päivittäin kamppailemaan oikeudestani minuuteeni. Olo on jo parempi, kun olen oivaltanut, että tämä oikeus minulla on, eikä minun tarvitse sitä kenellekään perustella. Itseeni kohdistuvat vaatimukset, kritiikin, suorat haukkumisetkin yritän antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos antamatta niiden liikuttaa itseäni. Helppoa se ei ole, mutta mitä paremmin siinä alan onnistua, sitä parempi on oma vointini. Onnellista matkaa teillekin Katri ja Anne!

  3. Kiitos kommenteistanne Anne ja Mari. Lähiympäristön vaikutus meihin on tosiaan hyvin suuri. Vanhempien sanomisista tulee helposti se totuus, jota myöhemmin kuuntelemme sisäisenä äänenämme. Ja jos vanhemmat kertovat herkästi mielipiteensä, sitä oppii iän myötä sujuvasti säätelemään tekojaan niin, että välttyy sanomiselta. Mutta kun aikuisena ei enää tarvitsisi… Toisaalta lohdullista on, että jo rajoittavien uskomusten ja ympäristen odotusten tiedostaminen on ensimmäinen askel niistä irrottautumiseksi. Ja sitten on loppuelämä aikaa opetella uudenlaisia, positiivisia uskomuksia tilalle 🙂 Oikein paljon tsemppiä molemmille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s