Jos on rauhallinen, niin ei ehdi pelätä (edes viidakon vilinää)

Sain alkusyksystä neuvon, että minun olisi hyvä mennä useammin pois turvallisuusalueeltani ja kohdata pelkojani.

Ihmettelin hieman, sillä en mielestäni ole maailman pelkäävimmästä päästä. En ole uhkarohkea huimapää, mutta osaan rentoutua lentokoneessa ja hammaslääkärissä, pärjään äijämäisten hevosten kanssa ja voin mennä esiintymään satojen ihmisten eteen minimaalisella varoitusajalla.

Nyt tiedän, missä turvallisuusalueeni raja kulkee. Loikkasin kauas sen yli, kun astuin thaimaalaiseen taksiveneeseen ja päädyin pimeässä aallokossa tänne, missä nyt asustelen.

Luulin, että veneily myrskyssä olisi matkan pahin osio, mutta se sentään kesti vain parikymmentä minuuttia (mikä kylläkin tuntui parilta tunnilta). Seuraavaksi luulin, että epämukavinta voisi olla hiiri, joka kuulemma asusti naapurihuoneessa, tai ehkä muurahaiset, jotka pitivät jatkuvia bileitä rinkassani.

Kaikki on suhteellista. Hetken päästä tajusin, että vaihtoehdot huomioon ottaen haalisin sänkyni mieluusti täyteen muurahaisia ja pitäisin paria lemmikkihiirtä rinkan sivutaskussa.

”It’s always a good idea to look under your bed when you come back to your bungalow, in case there’s a snake or a scorpion.”

En tiedä, kuuluiko vinkki osastolle ”nice to know” vai ”en todellakaan olisi halunnut tietää”. Tai olisinko halunnut kuulla, että matkani alkupäivinä täällä saatiin kiinni kaksimetrinen kobra?

Toisaalta sen jälkeen en jaksanut ihan niin suuresti hätkähtää, kun näin polun reunassa käärmeen käpertyneenä kerälle. Enkä silloin, kun toinen suomalainen kertoi pudistelleensa hyttysverkostaan ”erikoisen näköisen hämähäkin”. Kysessä oli skorpioni.

viidakon lemmikitAsumme keskellä viidakkoa, joka pitää öisin valtavaa meteliä. Huoneeni on vuorenrinteessä, jossa suunnistan pimeän aikaan lampun avulla enkä vietä polulla yhtään ylimääräistä sekuntia. Bungalowien katoilla ja seinillä vilistää milloin mitäkin. Aamuisin vertailemme, millaisia ääniä olemme kuulleet tai mitä otuksia kukakin on hätistellyt kylppäristään. Eräänä yönä kuulosti siltä kuin joku yrittäisi kaivautua sisään oveni yläreunasta. (Mikä eläin edes tekisi niin? Mielikuvitukseni loppuu kesken.).

Koska osana työtäni autan ihmisiä pääsemään eroon peloista ja jännityksistä, minulla on monenlaisia keinoja mieleni hallintaan. Ne ovatkin olleet ahkerassa käytössä. En ole pelännyt niin, että olisin jättänyt jotakin tekemättä (tosin valitsen mieluummin vessoistamme sen, jossa ei notku kahta nyrkin kokoista sammakkoa :)), mutta koin päiväkausia epämukavuuden ja turvattomuuden tunteita. Mietin, olivatko nämä pelkoja, joita minun olisi hyvä kohdata.

Nyt olen kolmen viikon ajan kerrannut kantapääakatemiassa paria itsestäänselvyyttä (on se hyvä, että valmentaja treenaa käytännössä sitä mitä valmennettavilleen jatkuvasti opettaa).

1) Opit jonkin asian nopeimmin, kun menet suoraan tilanteeseen, jossa tarvitset taitoa. Näin myös maailmankuulu valmentaja Tony Robbins kehotti Unleash the Power Within -seminaarissa. Hän puhui erityisesti taidon oppimisesta, mutta sama asia sopii myös tunnetilojen hallintaan.

Jos haluat hallita mielesi, hankkiudu toistuvasti tilanteisiin, jossa joudut kohtaamaan epämukavan tunnetilan. Jos urheilija jännittää kilpailemista, kannattaa kilpailla paljon. Jos jännität esiintymistä, hankkiudu yleisön eteen niin usein kuin voit.

Epämukavuuden asteen voit toki itse valita. Yksi vaihtoehto on ylittää itsensä kertaheitolla niin totaalisesti, ettei sen jälkeen pienempi pinnistys tunnu missään. Toinen vaihtoehto on venyttää rajojaan pikkuhiljaa. Esimerkiksi jos jännität esiintymistä, voi olla helpompaa aloittaa harjoittelu viiden eikä viidenkymmenentuhannen hengen yleisöillä. (Jos täällä roikkuisi boakäärmeitä joka puussa, en taatusti olisi jäänyt näille hoodeille opettelemaan rentoutumista. Mutta lievään epämukavuuteen tottuu yllättävän nopeasti. En enää käy huonettani perusteellisesti läpi joka kerta, kun tulen sinne.)

2) Negatiiviselle tunnetilalle, vaikkapa pelolle, ei kerta kaikkiaan ole tilaa, jos mielessä on riittävän voimakas hyvä tunnetila, kuten rauha. Kävin pari viikkoa sitten theta healing -sessiossa, jossa korvattiin stressiä tuottaneita uskomuksiani uusilla ajatusmalleilla, joiden mukaan annan itselleni luvan rentoutua. Theta healing tuotti minulle erittäin rauhallisen olon. Kun olin muutaman päivän nautiskellut tasapainosta, huomasin yhtäkkiä, etten ollenkaan muistanut hötkyillä keskellä viidakkoa, edes pimeässä.

Tunnetilojen hallinnan perusteet kolmella lauseella: Sen sijaan, että ajattelisit tunnetilaa, josta haluat päästä eroon, keskity tunteeseen, jonka haluat tilalle. Mieti, miltä haluamasi tunnetila tuntuu. Voimista hyvää tunnetilaa.

Toteutin tätä tapaa (jälleen kerran) äsken, kun sänkyni alta kuului omituista rapinaa. Mutta eipä se minua enää hetkauttanut :). Kaiken lisäksi tiedän, että näiden kokemusten jälkeen olen taas astetta valmiimpi uudenlaisiin tilanteisiin.


Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s