Armeijakuri SEIS! Ja LEPO!

Olen viimeksi lomaillut kuusi viikkoa putkeen lukion ensimmäisen luokan jälkeen, 18 vuotta sitten. Nytkin olo tuntuu ihan epätodelliselta. Miten tämä nyt on muka mahdollista?

Elämässäni on ollut paljon armeijamaista kuria. Eläimistä huolehtiminen on yli 20 vuoden ajan rakentanut päiviini tietyt raamit. Yrittäjyys on tuonut velvollisuuden tunteen, että jatkuvasti on oltava töissä. Olen tottunut ajatukseen, että enimmäkseen TÄYTYY tehdä jotakin hyödyllistä. Päiväunien ottaminenkin tuntuu elämänhallinnan menettämiseltä – vaikka olisi vapaapäivä.

Täytymisestä on tullut jonkinlainen huume. Kun on tehnyt monta 12-tuntista työpäivää putkeen, saatan vapaailtana ihmetellä, mitähän minä teen koko illan. Lisäksi en meinaa sietää asioiden keskeneräisyyttä. ”Jos teen tänään vielä tämän ja tuon, olen saanut enemmän valmiiksi ja – tadaa! – huomenna on vähemmän tekemistä.” As if. Aina on jotain kesken.

Huumeesta irrottautuminen tuo esiin vieroitusoireita. Tietoinen mieleni haluaisi vielä tehdä sitä, missä se on hyvä, eli tehdä ja suorittaa. Arkisissa rutiineissa pitäytyminen tuo hallinnan ja turvallisuuden tunnetta. Voinko olla melkein puolitoista kuukautta irti kaikesta tutusta, jonka ympärillä elämäni pyörii? Mitä jos en olekaan heti vastaamassa jokaiseen puheluun ja sähköpostiin?

Ehkä pelkään, että jos päästän irti ja eksyn sivupolulle, en löydä enää koskaan takaisin. Hukun tänne viidakkoon, lakkaan vastaamasta puhelimeen, kadotan kalenterini ja jätän veroni maksamatta. Ai kauhistus!

Ehkä ei tapahdu mitään. Ehkä olisi aika uskaltaa hellittää.

Retriittikohdetta etsiessäni surffailin ensin intialaisten ashramien sivuilla. Mutta en halunnut minnekään, missä TÄYTYY herätä puoli neljältä meditoimaan ja olla hiljaa käskystä. Kuria on elämässäni ollut jo riittävästi. Vajaan kahden päivän kokemuksen perusteella tiedän olevani oikeassa paikassa. Täällä kaikki haluamani on mahdollista, mutta mikään ei ole pakollista.

Tasapainon etsijää hymyilytti, kun ensimmäisenä iltana tasapainoilin itseni hyvin kapeita ja epäsymmetrisiä portaita pitkin ullakkodormiin 🙂

Koko ympäristö kannustaa heittäytymään ja hellittämään – myös konkreettisesti. Pesulla käydessä en normaaleilla standardeillani mitattuna keksi ainuttakaan paikkaa, johon voisi laskea hammasharjan niin, että sitä uskaltaisi vielä käyttää, mutta silti on uskallettava. Mennessäni nukkumaan en tiedä, mitkä kaikki otukset nurkissa rapisevat, mutta silti on rentouduttava, jotta voi nukahtaa.


Kotiympäristössä myös epämukavuus- tai vaaratekijät ovat suurin piirtein tiedossa. Täällä en tiedä, ovatko potentiaaliset ongelmat suuruusluokkaa hyttynen vai hyökyaalto. Opettelen luottamaan.

Eilen, ensimmäisen kokonaisen päiväni iltana, täällä vietettiin buddhalaista juhlaa nimeltä Loi Krathong, Festival of Letting Go. Loi Krathongin ja täydenkuun kunniaksi järjestettiin erityinen meditaatio, jonne pukeuduttiin valkoisiin. Meditaation jälkeen saimme kukkakranssit symboloimaan jotakin, josta kukin halusi luopua. Kransseihin kiinnitettiin pienet kynttilät, ja ne lähetettiin jokea pitkin mereen.

Parempaa aloitusta en olisi täällä vietetylle ajalle voinut kuvitella. Meditaatiossa oli lämmin rento tunnelma, ja sen myötä sain itsessäni liikkeelle jotakin uutta. Sitä paitsi sisäinen suorittajani ui nyt jossakin tuolla valtameressä.


Advertisements

8 thoughts on “Armeijakuri SEIS! Ja LEPO!

  1. Sanoisin, että tekstistä on jo nyt aistittavissa muutosta. Oivallukset ovat ainakin ihailtavan kirkkaita. Sinä viisas nainen, ihanaa nautintoa sinne! Tuo juhla kuulosti universumin tilaamalta jo heti kärkeen.

  2. Olen niin mielettömän onnellinen tästä kaikesta. Eikä tämä kokemuksesi rajoitu vain sinuun, kuten tiedätkin..Jollain tavalla elän näitä oivalluksiasi ja kokemuksiasi täällä oman koneeni äärellä oman härdellini keskellä. Hengessä mukana, kaikesta oppien. On vahvasti sellainen tunne, että kaikki on hyvin – ja oikein, jos niin voi sanoa.

  3. Mahtavaa, että eksyin blogiisi:)! Tuttuja tuntemuksia hyvin kiteytettynä! Olen itse tällä hetkellä reppureissaamassa Aasiassa, joten pienikin vinkki, missä heittäytymistä voisi harjoitella otetaan ilolla vastaan:). Toistaiseksi joogakokemukset vielä reissussa muutamassa kerrassa, mutta hyvää joogaa/retriittiä pitääkin vähän etsiä…tai sitten se tulee kohdalle jos/kun on sen aika!

    • Kiitos viestistä ja mukavaa että eksyit tänne 😉 olen itse Koh Phanganilla paikassa nimeltä Sanctuary Thailand (Google löytää helposti paikan hyvät ja kattavat sivut), ja tätä voin ainakin muutaman päivän kokemuksen perusteella suositella 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s