NYTKU mä teen jotain uudella tavalla

Sanoin tällä viikolla kahteen pyyntöön EI. Se oli suuri asia, sillä olisin halunnut vastata molempiin jotain aivan muuta. Ehdottomasti! Siis tottakai!

Toinen pyyntö oli kiinnostava työtarjous – ainoastaan aikataulu oli hankala. Lähes kuuden yrittäjävuoden aikana olen kasvanut ajatukseen, että töistä ei kieltäydytä, ne tehdään oli tilanne mikä tahansa. Nyt olen väsynyt. Liekö näillä kahdella asialla jotain yhteyttä?

Puhelun aikana ehdin käydä monenlaisia ajatuksia läpi. Teoriassa olisin ehtinyt tarttua työhön. Käytännössä kuitenkin luopuisin silloin puolikkaasta vapaapäivästä, jonka tarpeessa olin. Lisäksi olin luvannut itselleni, että ennen kohta alkavaa lomaa en ottaisi uusia töitä vastaan.

Yksinkertainen, mutta pysäyttävä ajatus oli tämä: ”Jos en NYT ala asettaa rajoja töiden ja muun tekemisen määrälle, niin milloin sitten?” Yritin miettiä vastausta, ja päässä löi tyhjää. En keksinyt ainuttakaan sitkua, joka olisi oikeuttanut kyllä-vastauksen toimeksiantajalleni.

Myös ystävän avunpyynnöstä oli vaikea kieltäytyä. Toisen auttamisesta tulee itsellekin valtavan hyvä mieli. Ja ehkäpä toinen puoli minusta miettii, mitä ystäväni minusta ajattelee, jos kieltäydyn.

Mutta ajatteleeko ystäväni minusta hyvää, jos venytän itseni auttamisen takia äärirajoilleni? Tai haluaako kukaan pyytää apua ihmiseltä, jolle auttaminen tuo sillä hetkellä stressiä? En usko.

Yllätyksekseni ystäväni totesi kieltäytymisen jälkeen, että olet muuten ihana. Ein sanominen ei ollutkaan niin vaarallista kuin kuvittelin. Kahden ein jälkeen huokaisin helpotuksesta kuin pikkulapsi, jolle oli asetettu rajat. Kaikkea ei tarvitsekaan tehdä. Kalenterin kaikki tunnit eivät olekaan täyttämistä varten.

Vanhoista tavoista luopuminen on alkanut.

Advertisements

4 thoughts on “NYTKU mä teen jotain uudella tavalla

  1. Samoja asioita punnitsen ja ihmettelen usein. Itse ihailen ihmisiä, jotka osaavat pitää kiinni omasta ajastaan tai tunnistavat väsymyksensä ja kuuntelevat itseään. Niinpä sen sijaan, että automaattisesti ajattelen muiden pahastuvan (ja pitävän minua kiittämättömänä, jos en tartu jokaiseen koukkuun), yritän nähdä itseni niillä samoilla silmillä, joilla ihaillen katselen muita. Opettelen!

    Olen hyvin iloinen puolestasi. Ja samaa mieltä ystäväsi kanssa, mutta senhän taisit jo tietääkin!

    • Niinpä – aina voi vaihtaa sitä näkökulmaa, josta asiaa katsoo. Jos itse pyydän joltakulta apua, oletanko hänen automaattisesti vastaavan kyllä? En. Pahastunko jos hän kieltäytyy? En. Osaisimmepa edes välillä olla itsellemme yhtä lempeitä kuin muille… mutta jatkuvaa opetteluahan se on.

      Kiitos samoin ❤

  2. Hyvä kirjoitus! Olen täysin samaa mieltä kuinka ”ei”:n sanominen välillä on vaikeaa, mutta todella tärkeää. Itsellänikin on tapana kasata hommia aivan liikaa, kiinnostavista ja hyödyllisistä projekteista kun on vaan niin vaikea kieltäytyä…

    Mielenkiinnolla odotan, mitä blogi tuo tullessaan! 🙂

    • Maailmassa on tosiaan aivan liikaa kaikkea mielenkiintoista ja hyödyllistä! Itsekin olen kantapään kautta oppinut, että kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa, mieluummin asia kerrallaan… Oppiminen on tehokkaampaa ja uusia luovia oivalluksia syntyy enemmän, kun välillä on vain ja rentoutuu 😉

      Kiitos, odotan mielenkiinnolla itsekin, mitä tästä blogista tulee 😉 kuten jo tuolla tarinassa totesin, mitään suunnitelmaa ei ole – flow’ssa mennään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s